Olemme saapuneet Saksanmaalle.
Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta että hyvä luoja mikä darra.
Maailman meriä seilanneena olen toki ennenkin maistanut yhtä sun toista tulilientä, mutta ne lämpimät Export-vahvuiset oluet aamuyöstä ei todellakaan olleet omiaan rauhoittamaan mieltäni eikä sisuskalujani juuri nyt. Hyvä että päästiin tullin läpi.
Sitten hyviin uutisiin; suurin osa miehistöstä näyttäisi olevan paikalla. Henkisesti retkikuntani on ehkä riekaleina, mutta tällä sateisella parkkipaikalla Rostockissa minusta tuntuu enemmän kuin koskaan siltä että ryhmämme on eheimmillään. Eläköön retkikuntamme!
Käytännön pulmia tosin on: olemme saapuneet Saksanmaalle ilman minkäänlaista kulkuneuvoa tai pakaasia. Meillä ei ole muonaa, ja ainoat varamme ovat Hedelmäpeli-Pekan hedelmäpelissä voittamat kolikot, joita sinänsä on neljänsadankuudenkymmenen euron edestä. Eläköön Hedelmäpeli-Pekka! Meillä on siis jonkin verran varallisuutta hankkia uusi kuunari loppumatkaa varten.
Ja voiko olla mitään muuta kun Luojan johdatusta että juuri kuunaritarpeen ollessa suurimmillan meitä lähestyy kuunarikauppias. Kyllä, hänen tarjoamansa kuunari on kompakti, mutta vie meidät varmasti Iberian niemimaalle mitä suurimmilla vauhdilla eikä vie paljon menovettä.
Myös myyjä vaikuttaa mitä rehdimmältä. Paksut kultaketjut ovat minun kokemukseni mukaan aina ollut rehellisyyden merkki.
Suureksi hämmästykseksemme hän puhuu kuitenkin toista kotimaista? Olemmeko tosiaankin seilanneet mahtavan itämeren tuolle puolen vain saadaksemme puhua ruosteista kouluruotsia, kun voisimme välttävästi kommunikoida C-tasoisella saksalla? Eikä hän myöskään huoli Pekan vaivalla haalimia euron kolikoita, vaan vaatii maksuksi ruotsin kruunuja?
Miehistöni.
Näyttäisi siltä ettemme ole Saksassa ensinkään.
Me olemme saapuneet Ruotsiin.
Gud vare oss nådige,
Eder expeditionsledare,
Casper G. Stroemman
No comments:
Post a Comment