KUS LOOKS

Aah – merellinen Kustavi, pihkainen painekyllästetty terassi ja lämmin sammaleinen kallio. Ja jos oma äiti on vielä sattumalta pukeutunut identtiseen T-paitaan, niin voiko suvi siitä enää kaunistua?

PS. Punainen polkupyörä löytyi! Kurvista.

In Memoriam: Punainen polkupyörä

Olit aina hyvin lukittuna pihan kaiteeseen kunnes sinut viime yönä pöllittiin

Olit punainen, ruosteinen ja sinussa oli komea torvi

Kyljessäsi oli malesiankielinen teksti joka sanoi ”Toinen autoni on Mercedes”

Merkkisi oli Nopsa 22

Sinulla oli valkoiset lokasuojat

Sinua jäi kaipaamaan Kasper perheineen.
”Jos aiot poiketa kaidalta polulta, varasta edes jotain rahallisesti arvokasta. Mulkku.”

Ja taas outoja tapahtuu # 2

Eilen oli nalle-invaasio. No nyt se posti toi tämmösen. Ja veillä Kajaanista. Onko se aina tällaista heinäkuussa?

JOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT...

Tai Superkasin alakertaan...
Lieneekö karhupuiston Nalle-Pub remontissa vai mikä lienee syynä siihen että Superkasin alakerrassa on yhä enenevässä määrin nähty tällaista pörröistä sakkia. No, vielä mahtuu sekaan...

Superkasista vuoden 2008 Ekotyöhuone

LEHDISTÖTIEDOTE 14.7.2008
VAPAA JULKAISTAVAKSI HETI

Työhuone Superkasi Helsingin Kalliosta on tänään valittu vuoden 2008 Ekotyöhuoneeksi. Valinnan suoritti tänä vuonna Kallion seudun Superkasilaiset Ry, ja valintakriteereissä mainittiin mm. bioroskis. Raati kiitteli myös ikkunassa näkyviä vanhoja polkupyöräraatoja, koska ne ovat selvästikin loppuunajettuja.

Superkasin Jussi tähän: – Niin, onhan se hyvä että on bioroskis, nyt kun joku vielä tyhjentäisi sen välillä.

Naapuruudesta

Oops. Oletan että tämän jälkeen on liian myöhäistä yrittää mennä lainaamaan naapurilta kupillista sokeria?

Terveisiä luonnosta!

Joskus me täällä Superkasillakin käydään ulkoilmassa. Silloin voi nähdä tällaisia asioita:

”Kallio” saa luonnossa ihan uuden merkityksen. Mutta eikö tuosta lätäköstä kurkkaa valtava vauvan pää? (Vai tikittääkö minun biologinen kelloni vaan?)


Tämä auringon lämmittämä, jykevä paasi taas haluaa viestittää skandinaavisudeestaan luonnon omin keinoin. Kiitos kallio.


Myös puissa on nähtävää. Tämä komea, madonsyömä mänty tuntuisi ikäänkuin muodostavan oman merkkikielensä jolla se kommunkoi meille! Vie korvasi aivan lähelle runkoa... juuri niin... voitko kuullaa kuinka puu kuiskaa JUMALAUTA MADOT SYÖVÄT MINUA sinulle?


Toki luonnossa näkyy tätä nykyä myös ihmisen jälkiä. Se taas opettaa meille kaikille arvokkaan opetuksen: kaikki ITE-taide ei suinkaan ole arvokasta, tai edes hyvää.

Näkemiin ensi vuoteen!