Thursday 30 September 2010

Siipiveikko


Tänään Superkasilla nähtiin jotain tavallisesta poikkeavaa: luonnon oma lintu!
”Otetaan se kiinni ja tehdään siitä lounas!” huudahti Ilja.

Mutta lintunen oli pirun nopea. Mitä luultavimmin se oli kanahaukka – nehän ovat vikkeliä. Huuhkaja se ei ainakaan ollut.

Kun haukka sitten viimein päätti lähteä samasta ikkunasta kun oli tullut aloimme heti kaipaamaan sitä. Emme me siitä oikeasti lounasta oltaisi tehty (mikrossa 3 minuuttia täydellä teholla). Mutta ehkä maskotti? Luonto ei nimittäin ole ollut näin läsnä vuosiin Superkasilla.

Monday 27 September 2010

Kirja-arvostelu: Jeesus-nimen atomivoima uskoville

Superkasin kuukauden kirjana on tällä kertaa Tommy Hicksin Jeesus-nimen atomivoima uskoville. Se on vuodelta 1948.

Kirja jatkaa Superkasin suosituksi osoittautunutta kristillisten kirjojen arvostelusarjaa ja on kotimainen hengentuote, oikein avainlippukaliiperia. Tämä ilmoitetaan heti kirjan alussa hieman sekavasti.

Tommy itse ei esiinny kirjan kannessa – jossa esiintyy silloin muodissa ollut ydinräjähdys – vaan vaatimattomasti takakannessa. Huomatkaa hieno mikrofonin johto joka muodostaa T-kirjaimen. Mutta onko se kytketty mihinkään?

No mutta näin hienojen kansien välistä luulisi löytävän kiehtovaa luettavaa? Väärin. Kirjan teksti on aivan kuolettavan tylsää, jopa siinä määrin ettei sitä varsinaisesti ole edes luettu tätä arvostelua varten, mitä nyt selailtu sieltä täältä.

On sinänsä ymmärrettävää että 60 vuotta vanhan kirjan kieli ei voi enää olla kaikkein freeseintä, mutta Tommy näyttäisi rakastavan sanoja niinkuin ”vanhurskas”, ja jokaisen lauseen jälkeen pitäisi olla pläräämässä raamattua että voisi verrata mitä Heprealaiset ovat sanoneet samasta asiasta.

Lisäksi Tommy näyttäisi olevan kovin mustavalkoinen uskossaan. Rentoutuisi vähän. Ei näiden jumala-hommien nyt niin vakavia tarvitse olla?

Itseasiassa, tarkastellaanpa taas Tommyn kuvaa. Jep. Selvästi kakkahätäisen näköinen.


Onneksi vastaus löytyy kirjasta: Tommy on viettänyt liikaa aikaa hengellisten harjoitusten parissa ja hänestä on tullut uskonkiihkoilija. Kuka olisi uskonut että teoksesta oikeasti löytyi vastaus johonkin mieltä askarruttavaan kysymykseen?

Kaiken kaikkiaan teksti ei siis ollut täysin vailla meriittejä, ja siitähän ei pääse mihinkään että kansi on ilmiömäinen.
Superkasin arvosana: Sisältö: 5, kansi: 10 = 7,5


Sunday 19 September 2010

Taide jäljittelee todellisuutta


O-ou. Nyt siitä tehdään jo lastenkirjoja.
Voisiko siis sanoa että polkupyörien korjaaminen on nyt saavuttanut myyttiset mitat?

Sunday 12 September 2010

Dr Sexy


Kuka sanoo ettei matka sairaalaan voisi olla aistikas kokemus? Kaikki tietää ettei seksikkyydessä ole mitään seksististä.

Thursday 2 September 2010

Estebanista ja sen tekijöistä


Kirjoittanut Bo Hager

Kun minua pyydettiin luonnehtimaan Esteban-kirjan tekijöitä ensimmäinen ajatukseni oli: harvinaisen lahjaton joukko tunareita. Voin rehellisesti sanoa näin, koska olen liian kauan seurannut vierestä näiden nuorten sällien sähläämistä tämän niin sanotun lehden parissa.

Siitä on jo kahdeksan vuotta, mutta muistan sen kuin eilisen päivän kun katselin vierestä miten ensimmäinen lehti valmistui. Jo silloin ajattelin: tuosta nyt ei jumalauta tule yhtään mitään. Monistavat pikku läpyskäänsä jossain pimeässä kellarissa, silmät innosta kiiluen. Mustavalkoisena, vaikka minulle tulee postilaatikosta lähikaupan mainoksetkin nykyään värillisenä. Taitaa pojilla olla ihan liian vähän tekemistä kun tuollaiseen hommaan ryhtyvät.

Nythän täytyy kyllä myöntää että minua on joskus sanottu kyyniseksi. Minä myönnän tämän piirteen itsessäni. Sättiessäni näitä nuoria kolleja takaraivossani seikkaili siis kyllä aavistus siitä että tässä voisi olla jonkun suuremman asian siemen, sitä en kiellä. Suurmiehetkin ovat saattaneet ponnistaa hyvin yksinkertaisista oloista, ja onhan monet maamme presidenteistäkin varttuneet savupirteissä. Joten en pitänyt täysin mahdottomana että tästä Estepanista olisi vaikka sukeutunut uusi »Helmi ja Heikki».

Ha ha. Ja katin kontit. Kahdeksan vuoden jälkeen lehti on yhä yhtä surkea tekele kuin silloin muinoin, ja painoskaan ei ole yhtään sen suurempi. Hyvä jos tämä Strömmani saa kymmenen lehteä vuodessa myydyksi… jos ei kertakaikkiaan anna niitä pois. Se kuulkas nyt on jumalauta tyhmintä mitä voi tehdä – niin kuin heittäisi rahaa kaivoon. Jos minä olisin ikinä ryhtynyt vastaavan lehden tekoon asiat olisivat olleet toisin. Olisin kirjoittanut olennaisista asioista, hommanut alusta alkaen tarpeeksi tilaajia ja myynyt lehden mainoksia täyteen. Sillä tavalla nähkääs asiat olisivat saavuttanut ihan toisenlaiset mittasuhteet. Mutta eihän sille voi kertakaikkiaan mitään että jos hölmöläiset johonkin ryhtyy, niin eihän siitä mitään tahdo tulla.

No nyt lukija tietenkin kysyy että miten sitä lehteä sitten tehdään, jos kerran olet siinä niin hyvä? Minulla ei tietenkään ole muodollista »lehtineekeri»-koulutusta, mutta on minulla sentään järki päässä päinvastoin kun näillä nuorilla juipeilla. Lehden tekoonhan ei tarvita kun hitusen maalaisjärkeä, ja sitten pitää tietenkin kirjoittaa mielenkiintoisista aiheista. Niitä voisi olla:

• Ikäihmisten hammashuolto
• Luonto ja mökkeily
• Hallituksen möhlimiset
• Suomen talvisota ja Mannerheim

Sitäpaitsi tästä Estepanista puuttuu kunnon ristikko. Ikinä ei pidä aliarvioida kunnon ristikon vetovoimaa. Palkinnoksi riittää mainiosti paketti kahvia, ei sen tarvitse sen kummempaa olla. Paitsi joulunalusaikana pitää tietenkin palkintona olla kinkku. Myöskin jos voisi olla kuvia näteistä flikoista niin se olisi hyvä. Siinä olisi lehti minun makuuni!

No mutta entäs sitten tämä lehti? Ensimmäinen missä ollaan menty metsään – ja pahasti – on nämä sarjakuvat. Ensinnäkään en tunne ketään joita sarjakuvat kiinnostaisivat. Ja jos vaikka kiinnostaisikin, niin sitten niiden pitäisi olla hauskoja, niin kuin »Helmi ja Heikki» – siinä on tavoitettu jotain olennaista. Mutta nämä sällit ovat toista maata; minkä aiheen valitsee esimerkiksi tämä Salakka? Paskan! Ei se tietääkseni ole kenestäkään hauskaa.

No, totuuden nimissä en ole juurikan viitsinyt perehtyä tähän Estepan-lehteen vuosien mittaan, mitä nyt omia kolumnejani olen lueskellut. Niissä sentään kiteytetään se olennainen asia mistä puhuin aikaisemmin. Ja kyllä täytyy sanoa että lukiessani niitä nyt uudestaan, niin harvoin näkee niin hyvin kirjoitettua tekstiä. Siinä kuulkaas silmä lepää.

Lehtiala on menettänyt minussa todellisen lahjakkuuden.