Helsinginkujan vaiheita, osa 5

Niinkuin kalligrafisen siveltimen höyhenenkevyt pyyhkäisy on tämä yöllisen kulkijan jättämä nimimerkki Vaihtolavan ikkunaan. Ei vaan hetkinen, tämähän taitaa juuri olla niitä töhryjä? Stop!

... ja siitä se idea sitten lähti

Vedenpaisumus tulee! Eli kaikkien kannattaa varautua tulvaan: on löydettävä paikka Nooan arkista tai kasvatettava kidukset. Vesimiehenaika koittaa - muuallekin kuin super8:n kellariin.



Itseään voi kelluttaa monenlaisilla laitteilla, mutta kyllä kullankeltainen siirtolava on tyylitietoisen valinta. Turha maailmanlopusta on liikaa hermoilla.

Lady Liberty 19.9.2008

Päällimmäinen tunne on itkuisa onni.
Olo on vastaava kuin olisi ensin eksynyt sateisessa Istanbulissa anginan kuuma kaktus kurkussa, passi hukassa ja rahat lopussa. Sitten törmäät kadunkulmassa sattumalta vanhaan ystävään joka tarjoaa kuuman rommitotin ja maksaa vanhat velkansa. Elämä palautuu kehoon ja on niin paljon helpompi hengittää. Meillä on ollut hankaluutemme ja vastoinkäymisemme mutta nyt löydettyämme taas toisemme emme halua erota enää koskaan. Kiitos Lady. Kiitos elämä.

Retkikunta: nasta lautaan

Retkikuntani,

Okei, kenen idea oli varastaa tämä auto? Toki tiedän että meillä on kiire. Tiedän myöskin että hätä ei lue lakia. Sittenhän on yleisesti tiedossa että ravintolasta poisjuoksemista maksamatta ei katsota hyvällä. Mutta tämän vanhan Saabin haltuunotto ei varmaankaan lievennä meidän rikosta.

Matti kyllä luotsaa tätä purtiloa kiitettävällä nopeudella ottaen huomioon että meitä on kymmenen henkilöä kyydissä – ja että hän ajaa paljoin jaloin. Ai että miten vanhaan Saabiin saa mahtumaan kymmenen henkilöä? Tiedän, eikö olekin kummallista? Kaarreomienaisuudet ovat kyllä heikoilla. Näkyykö taustapeilissä jo siniset valot? Ehkä kuvittelin vain?



HERRAN TÄHDEN JARRUTA! Ei saisi vilkuilla taakseen liikaa. Täältä puuttuu hirviaidat mutta Matti oli kyllä salamannopea äskeisessä jarrutuksessa.

Oikeastaan en kestä tätä. Tässä on liikaa jännitystä yhdelle reissulle. Nyt melkein tuntuu että mieluummin seisoisi siellä sateisella parkkipaikalla kuin pakoilisi viranomaisia tällä koslalla. Ai hansikaslokerossa on kasetteja, pistä soimaan! Hei, minä rakastan Vikingarna-orkesteria!

Mitä tuossa kyltissä lukee? Rimbo? Nyt Matti käännyt Rimbohon, ei meidän retkikuntamme voi matkustaa kun jotkut lainsuojattomat. Poltetaan auto ja ajetaan se hiekkakuoppaan! Eikun mitä sanonkaan, jätetään se siis taajamaan ja... jotain. katsotaan sitten. Niin, seuraavasta liittymästä oikealle.

Matti, pitäisiköhän sinun hidastaa vauhtia, tämä on sentään taajama. Ihmiset joutuvat heittäytyämään pois tieltämme... mitä sinä nyt? Eikun oikeasti hidasta. Hidasta. Mitä sinä teet? JARRUTA!

Retkikunta: Ristin Rastin Ruotsia

Retkikuntani!

Onpa kaunis päivä. Eikös juu vain olekin? Mieleni on puhdas. Ja eiliset vastoinkäymiset ovat kuin haalea aavistus vain!

Meillä on nyt uusi reittisuunnitelma! On yksinkertaisesti aika siirtyä nykypäivään; matruusi Ville Repon ehdotuksesta kävelemme Kapellskäristä Arlandan lentokentälle ja otamme sieltä lentokoneen Amerikkaan. Sillä siisti. Kartturi-Karsikkaan piirtämän kartan mukaan Arlandaan ei ole kuin ”kullinluikaus” – tai tarkemmin ilmaistuna seitsemän ja puoli peninkulmaa – jonka taitamme tuossa tuokiossa.



Koska kaikkien kengät olivat vieläkin märät eilisen kaatosateen jälkeen heitin ne kaikki menemään teidän nukkuessa. Tiedän, tiedän, se oli ehkä hätiköity ratkaisu. Tiedän myöskin että Hedelmäpeli-Pekka kävi neuvokkaasti aamulla ostamassa voittamillaan hedelmäpelilrahoillaan kaikille korvaukseksi Crocsit Clas Olssonista, mutta retkikunnan johtajana kiellän niiden käyttämisen. Joku raja sentään.

Ymmärrän että tämän seurauksena sukkanne tulevat kulumaan puhki jossain vaiheessa matkaa. Silloin vaihdamme ne käsiin, jolloin voimme käyttää niitä järjettöminä tilapäisinä käsineinä jotka ovat täynnä reikiä. Miksi? Teidän pitää vain luottaa minuun, retkikunnan johtajaan jolla tilapäisesti on ”noussut kusi päähän”.

Ja nyt syömään!

Käytämme loput Hedelmäpeli-Pekan voittorahoista ruotsalaisiin lihapulliin. Emme olekaan syöneet kunnolla viikkoihin!


Aiaiai. Miksi ruotsalaiset lihapullat ovat niin paljon perempia kuin suomalaiset? Onko se puolukkahillo? Suolakurkut? Mitä tahansa onkaan, nyt syödään! Toki, ottakaa vain limonaadia ruoan kanssa!

A mitä Pekka sanoo? Että kaikki hedelmäpelirahat käytettiin aamulla Crocseihin?

Retkikuntani,

Juoskaa!
Casper G. Stroemman

Levyarvostelu

Weezerin Red Album jatkaa sinisen, vihreän ja, ööh, keltaisen viitoittamaa musikaalista tietä. Yksinkertaiset kitarariffit yhdistettyinä laulaja Rivers Cuomon lyriikoihin... Hetkinen! Eikö tuo toinen herra vasemmalta näytä turhan tutulta? Mistä lähtien Myymälä2:n Jani Joenniemi on soittanut Weezerissä?

Retkikunta: Ei hemmetti

Retkikuntani,

Olen tähän asti ollut hyvin kärsivällinen. Myönnettäkööt: lasken tietynasteisen tyyneyden hyväksi luonteenominaisuudeksi. Vähästä hermostuminen on rahvaanomaista. Mutta nyt alan miettiä olenko ollut liiankin kärsivällinen.

Retkikuntamme on ollut matkalla jo yli puoli vuotta. Toki: matkamme on ollut polveileva. Mutta en voi millään ymmärtää miten on mahdollista että minä ja retkikuntani voidaan seistä sateen piiskaamalla parkkipaikalla Ruotsin Kapellskärissä kun pitäisimme kaiken järjen mukaan jo olla Amerikassa?

Syyllisiä on tietenkin turha etsiä. Retkikunnan johtajana olen itse koonnut ryhmän, ja uskon vieläkin valinneeni parhaat mahdolliset henkilöt retken onnistumisen kannalta. Oikeastaan – mitä väliä. Pari syyllistä olisi tässä vaiheessa kiva olla. Navigaattori-Karjalainen ja Kartturi-Ilja tänne saman tien!

Vai niin. Juuri niin. Niinpä tietenkin. Näyttäisi siltä että kaikki on kunnossa. Kartatkin on pidetty ajan tasalla koko matkan ajan. Eikun menkää te itseenne. Anteeksi, ei ollut tarkoitus, en saisi menettää malttiani.



Olen niin kovin väsynyt. Kengätkin on ihan läpimärät. Mitä me nyt teemme? Onko kenelläkään ideoita? Enkö muka ole johdattanut teitä ihan hyvin tähän asti? Hei tulkaa takaisin! Minne menette?

Ai te löysitte Julianan? Eikö Julianan pitänyt olla siellä Amerikassa? Jassoo: ai että Julian on kokoajan seissyt täällä Kapellskärin terminaalissa ottamassa kuvia kun risteilymatkustajat kulkevat tämän pienen portin läpi?

Retkikuntani,
Taisimme kaikki saada hyvät naurut!

Casper G. Stroemman

Retkikuntauutisia

Retkikuntani,
Olemme saapuneet Saksanmaalle.



Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta että hyvä luoja mikä darra.

Maailman meriä seilanneena olen toki ennenkin maistanut yhtä sun toista tulilientä, mutta ne lämpimät Export-vahvuiset oluet aamuyöstä ei todellakaan olleet omiaan rauhoittamaan mieltäni eikä sisuskalujani juuri nyt. Hyvä että päästiin tullin läpi.

Sitten hyviin uutisiin; suurin osa miehistöstä näyttäisi olevan paikalla. Henkisesti retkikuntani on ehkä riekaleina, mutta tällä sateisella parkkipaikalla Rostockissa minusta tuntuu enemmän kuin koskaan siltä että ryhmämme on eheimmillään. Eläköön retkikuntamme!

Käytännön pulmia tosin on: olemme saapuneet Saksanmaalle ilman minkäänlaista kulkuneuvoa tai pakaasia. Meillä ei ole muonaa, ja ainoat varamme ovat Hedelmäpeli-Pekan hedelmäpelissä voittamat kolikot, joita sinänsä on neljänsadankuudenkymmenen euron edestä. Eläköön Hedelmäpeli-Pekka! Meillä on siis jonkin verran varallisuutta hankkia uusi kuunari loppumatkaa varten.

Ja voiko olla mitään muuta kun Luojan johdatusta että juuri kuunaritarpeen ollessa suurimmillan meitä lähestyy kuunarikauppias. Kyllä, hänen tarjoamansa kuunari on kompakti, mutta vie meidät varmasti Iberian niemimaalle mitä suurimmilla vauhdilla eikä vie paljon menovettä.


Myös myyjä vaikuttaa mitä rehdimmältä. Paksut kultaketjut ovat minun kokemukseni mukaan aina ollut rehellisyyden merkki.

Suureksi hämmästykseksemme hän puhuu kuitenkin toista kotimaista? Olemmeko tosiaankin seilanneet mahtavan itämeren tuolle puolen vain saadaksemme puhua ruosteista kouluruotsia, kun voisimme välttävästi kommunikoida C-tasoisella saksalla? Eikä hän myöskään huoli Pekan vaivalla haalimia euron kolikoita, vaan vaatii maksuksi ruotsin kruunuja?

Miehistöni.

Näyttäisi siltä ettemme ole Saksassa ensinkään.
Me olemme saapuneet Ruotsiin.

Gud vare oss nådige,
Eder expeditionsledare,
Casper G. Stroemman

Heureka!

Tiedättehän miten Roope Ankka miettiessään saattaa muodostaa polun maahan kulkiessaan ympyrää? Tämä on Iljan paikka.

Helsinki Biennale lähestyy

Superkasin Pekin luotsaama Helsinki Biennale lähestyy kovaa vauhtia. Toivotaan että siellä selviää mistä ylläolevassa videosta oikein on kyse – me emme nimittäin sitä tiedä?

Evakkoblogi osa 4 / Munkkikaljaasi

Purjehtiessani yksikseni pitkin Laajalahden selkää muistelen usein aurinkoisia kesäpäiviä Super8:lla, Vanilla Ninjoja ja lempeän kiivaita jalkapallo-otteluita. En ole Villen tavoin uskaltautunut maistelemaan portviinejä, sillä silloin tämä laiva ei ehkä enää löytäisi satamaan. Alla oleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa; peikonlehden vehreässä varjossa voi olla joskus raskasta työskennellä, vaikka radio pauhatessa olisinkin muka "ystävien seurassa".

messipoika
I. Carziocas

Politiikkaa Super8:lla

Karva-Jussin vallanhimosta on löydetty uudenlaisia todisteita hänen osallistuttuaan Super8:n pormestarinvaaliin. Roope-Setä-lehdessä julkaistussa artikkelissa Karva-Jussi esitetään tosin vääristellysti sotaisana ja väkivaltaisena hahmona. Tämä ei suinkaan pidä paikkansa. Jussihan tunnetaan pikemminkin pasifistisista mielipiteistään ja muutenkin työhuoneemme karvaisimpana sivarina.

Voi olla että republikaanien piireissä tätä mielikuvamanipulaatiota on voitu pitää onnistuneenakin jippona, kalastellaanhan sillä voimakkaasti myös äärioikeiston ääniä. Mikä voisi ollakaan tehokkaampi tapa yhdistää oikeiston ja vasemmiston äänet kuin natsi-sivari. Voi kuitenkin olla, että vanha herra John McCain luovuttaa jopa presidenttiehdokkuutensa juuri Karva-Jussille.

Super8:n totuuslaboratoriossa epäillään vahvasti, että nämä kuvat on saatu aikaiseksi kuvamanipulaatiolla. Todellisuudessa Karva-Jussi tuskin suostuisi ottamaan asetta käteensä. Tosin muuten kuvat vaikuttavat täysin aidolta paljaine jalkoinen, risaisine housuineen ja tietysti partoineen.

Karjalainen vs. Himanen

Oletteko kuulleet, että vaatimattomuus kaunistaa? Ei, ei se kaunista. Väitteemme osoittaa todeksi tämän kuukauden "Kuin kaksi marjaa": Karjalainen vs. Himanen.

Poromiehen paluu

Kun siivoaa työhuoneen kerrankin perusteellisesti – ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen – saattaa löytää vaikka mitä jännittävää. Kasperia ja Garethia ilahdutti viime viikolla erityisen paljon vanha kunnon Poromies joka oli viimeiset kaksi vuotta piilotellut kaapin takana. Syötettyämme sille vähän mikroaaltouunin takana kasvanutta jäkälää heitimme sen tosin niska/perse -otteella roskalavalle. Liikuttavan kaunis elämän metafora.

Aatelisten päiväkoti

Vaikka Super8 on laitettu pakettiin putkiremontin ajaksi niin Castreninkatu ei suinkaan ole kokonaan hiljentynyt; Aatelisten Päiväkoti nimittäin valmistuu rytinällä. Hauskaa on huomata miten rakennuksen muotokieli heijastelee pörssikurssien kehitystä; näin sitä vanhaa rahaa kuuluu sijoittaa!

"She is wrapped in plastic"

"OH dear..."



"Lucy? Lucy, this is Pete Martell. Lucy, put Harry on the horn!"

ATK-opetusta

Evakkona on aikaa tutustua lapsiin ihan eri tavalla kuin työhuoneelta käsin. Ja näinä aikoinahan ATK-opetusta ei myöskään voi aloittaa ikinä liian aikaisin.

...ja tämä on siis tietsikka. Oletko ikinä käynyt Facebookissa? Katsotaan... Stella became a fan of ”sleeping” and ”pooing her pants”.


Ja tämä taas on hymiö. Hy-mi-ö. Sen voi internetissä lisätä minkä tahansa lauseen perään jos olet epävarma, ja sitten lauseesi ei enää tarkoita mitään. Erittäin hyödyllinen. No niin, katso sitä nyt kunnolla niin vaihdetaan sen jälkeen vaipat:)

Evakkoblogi osa 3

Kylhän tää vähän totuttelua on vaatinut kun ei ole inspiroivaa ja dynaamista yhteisöä ympärillä meuhkaamassa. Toisaalta Weeruskan ohi kopistelevat ratsupoliisit luovat mukavaa vaihtelua linjojen toisinaan rauhattomiin veijareihin. Parvekkeelta poimittavat tomaatit tuovat myös mukavan vitamiinilisän ravintoympyrääni.

Evakkoblogi osa 2

Superkasia kohdannutta Diasporaa (=putkiremontti) on vetäydytty viettämään Helsingin eri kolkkiin. Alakerran pörröinen Jussi on vetäytynyt nuolemaan haavojaan aluksi aivan kotikulmille, eli kotiin. "No, näkeepähän ukkoaan useammin" Kommentoi pörron puoliso.

Evakkoblogi osa 1

 

Uudet tuulet puhaltavat Superkasin myrskyisässä turvasatamassa. Venäläiset putkimiehet hyökkäsivät työhuoneemme putkistoihin ja avasivat raskaan hanan. Vihollinen käyttää hankkeesta nimeä putkiremontti, me kustumme sitä sodaksi. Olemme muuttaneet Superkasin poikkeuslailla innovaatiotyöhuoneesta Aaltotarhaksi. Aaltotarhasta Aaltotyöhuoneeksi ja nyt viimein Evakkotyöhuoneeksi. Olemme vetäytyneet maan alle. Kukin omiin koloihin jossa teeskentelemme jatkavamme työntekoa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tätä tulee jatkumaan niin kauan kuin Emeritus on saanut tutkimuksensa jalkamiinan syrjäyttävästä  pää-olka-polvi-varpaatmiinasta valmiiksi. Sen jälkeen olemme valmiit pommittamaan putkimiehet takaisin kivikaudelle. 

Ennen tätä, blogimme tulee käsittelemään evakkojen pitkää ja kivistä taivalta. Evakko-Peki otti Putinin Putki Oy:n toimet erittäin raskaasti. Jopa liian raskaasti. Huhujen mukaan hän on varannut koko evakkoajaksi itselleen työhuoneen Hirckärö Beach -motellista, jossa hän alkoi työstää esikoisrunoteostaan Kalma ja suomut.

Superkasin jäsenistö soittaa rokkia

http://www.new.facebook.com/event.php?eid=39834623160