Superkasin retkikunta: uusi käänne

Miehistöni!

Kirjoitan teille lyhyesti. Viime päivät ovat menneet kuin usvassa; en nähkäät vieläkään ole täysissä voimissa puunkaatoreissun jälkeen. Olen sen sijaan kävellyt ristin rastin Kallion seutua, kuumeisesti etsien ratkaisua aluksemme rakentamiselle ja väistellen laitapuolen kulkijoita jotka jostain syystä näyttävät mielellään lähestyvän minua. Ehkä se on parta, ehkä merellä ahavoituneet kasvoni; ehkä jopa silmälappu. En välttämättä saa tietää, koska en halua antautua keskusteluun näiden maakrapujen kanssa. Paitsi jos ne tarjoavat rommia, mitä he harvoin tekevät.

Syksy on jo nostanut kylmää päätään niin kuin hylje nostaa päätään avannosta. Lukuisia ovat ne kerrat kun olen kaivanut duffelitakkini taskusta piipun ja sytyttänyt sen, vain antaakseni raskaan vesipisaran sammuttaa tuon pienen tulisen valonpilkahduksen joka antaa minulle toivoa näinä vaikeina aikoina. Raskasta on myös teroittaa laitapuolen kulkijoille että tämä todellakin on piipputupakkaa mitä poltan, vaikka saatoinkin nuorena miehenä viihtyä Shanghain opiumluolissa. Ne päivät ovat kuitenkin jo kauan sitten ohitse.

Sitten se valkeni minulle.

Nähkää, eräässä asunnossa oli ikkuna auki, ja kuulin maailman kauneimman sävelen. Niin kuin enkelikuoro se lauloi minulle:

Vanha vene vaihtoon,
täytyy saada parempi
Vanha vene vaihtoon
autovaihto piste fi

En ymmärtänyt mitä piste fi tarkoittaa, mutta uskon sen olevan latinaa. Joka tapauksessa hyppäsin samantien taksiin ja hurautin Kaivokselaan. Ja nähkää, tässä on uusi aluksemme:



Olen parkkeerannut sen Halkolaituriin. Huomenna lähdemme Amerikkaan!

Teidän,
Retkikunnan johtaja,
Casper G Stroemman