Rakkaat Superkasilaiset!
Lähes viisi vuotta on vierähtänyt Castreninkadun vehreissä maisemissa. Näihin viiteen vuoteen mahtuu monta iloista hetkeä, mutta myös tukalaa hikoilua kesällä sekä näppien jäätymisestä talvella. Olemme jakaneet työhuoneemme avarat tilamme niin kuin veljet ja siskot keskenämme. Tiemme luovuuden polulla on ollut vuoroin kivikkoinen, vuoroin ruusuinen. Mutta viisi vuotta yhtä kaikki.
Nyt on muutoksen aika.
En suinkaan puhu muuttamisesta eri tiloihin. Ehei, se olisi liian helppoa! Miksi teksimme niin kun voimme tähdätä paljon korkeammalle. Superkasin on perustettava retkikunta joka tähtää vieraalle maalle! Kauas pois aurinkoisesta Helsingistä, jopa mansikkainen Suomenmaamme saa jäädä jälkeen. Aloitamme alusta vieraalla maalla. Ja siihen tarvitsemme kaikkien panosta.
Aluksi meidän täytyy rakentaa alus. Tähän tarvitsemme neljä riuskaa miestä pokasahoineen. Tarvittavan puutavaran saamme kaatamalla aluksi Superkasin edessä seisovaa kaksi riippupihlajaa. Jos puutavaralle vielä senkin jälkeen ilmenee tarvetta jatkamme Kaupunginteatterin takaiseen puistoon. Siellä kasvaa vanhoja saarnia.
Aluksemme on oltava sen verran kookas että se jaksaa kantaa Superkasilaisten lisäksi kymmenen tietokonetta ja vuoden varaston verran kuivattuja Moinamotin pizzoja. Lisäksi jokainen kasilainen saa ottaa mukaan viisi paitaa, kaksi alusvaatekertaa, anorakin, ammattikirjallisuutta sekä huulirasvaa. Suolainen meri-ilma saattaa nimittäin kuivattaa huulet.
Lisäksi retkellämme tulemme tarvitseman hyviä hylkeen- ja valaanpyytäjiä. Jos teillä on vanhoja aseita nurkissa ne kannattaa nyt kunnostaa. Määränpäässämme saattaa näet myös ilmetä tarvetta ampua susia ja muita villieläimiä, joten ampumaharjoitukset kannattaa aloittaa välittömästi. Syy miksi otamme mukaan rajatun määrän vaatteita on myös se että voimme perillä pukeutua taljoihin ja hyljetöppösiin.
Ymmärrän myöskin että pitkällä matkallamme saattaa ilmetä erimielisyyttä. Siksi kehoitankin kaikkia jo hyvissä ajoin aloittaa joogan ja mielenhallinnan harjoittelun. Vain harjoittelemalla voimme saavuttaa tuloksia! Myöskin karaten sekä Esperanton opiskelu on eduksi jos kohtaamme natiiviväestön vastustusta siirtokunnallemme.
Minne lähdettäisiin?
Retkikunnan johtaja,
Casper G. Stroemman
PS. Retkikunnan hihamerkit tulevat painosta ensi viikolla. Kiinnittäkää ne anorakkeihinne!
3 comments:
Minä olen niiiin mukana! Toivottavasti myös puolisot ja mahdolliset jälkeläiset voidaan ottaa mukaan! Minulta löytyy ainakin anorakki, äyskäri ja köyttä! Tarvittaessa voidaan käyttää myös isältäni saatua Amerikan arkkua joka löytyy työpöytäni vierestä. Viedäänkö se takaisin Amerikkaan!?! Olisiko se hyvä kohde matkalle?!? ...toivottavasti saamme oikeasti tuollaiset hihamerkit!!! Olin jo päättänyt etten mene tänään joogaan mutta viestisi käänsi pääni! Ensin joogaan sitten juon keski-ikäisen Matin kunniaksi keskiolutta ja vastailen tietovisan kysymyksiin! Meitä ei pysäytä mikään!
Minä myös kautta teutateksen! Mukana ollaan. Hyvästi sivistynyt maailma tervehdys tuntematon tulevaisuus. Anorakkia ei ole, mutta käykö maihinnousutakki? Ihan vain jos ylipäätään nousemme maihin. Ja on mula myös aamutakki, jos satutaan tulemaan perille Atlentikseen esim. aamutuimaan.
Milloin mennään!
mitenkäs tuo löytämättä jäänyt legoland, se on kuulemma hiano paikka?
ja jos natiivit sattuvatkin olemaan vihamielisiä niin eiköhän niille pärjää.
t.heikkieh
Post a Comment