Superkasin haastattelussa rillipäinen haukka

- Terve haukka, se olemme sitten vain sinä ja minä täällä työhuoneella, muut ovat näet lähteneet joulunviettoon.
- KIIII!
- Niin, minä luulin että te haukat lähdette etelään talveksi, mutta sinä olet kuitenkin jäänyt hengailemaan tänne Castreninkadun kulmille?
- KIIII! KIIII!
- Just. Miksi sinulla muuten on silmälasit, eikö sinulla pitäisi olla ”haukankatse”?
- KIIIIIII!
- Niin. Niin kai se sitten parantaa sitä entisestään. Eikö sinusta kuitenkin välillä tunnu että olet ”haukannut liian ison palan” tässä näkökysymyksessä?
- KIIII? KIIII!
- Okei päästän sinut lähtemään, olen itsekin tässä pian lähdössä, muista laittaa ovi perässäsi kii.
- KIINNI!

Arvostelussa ranskalainen pitsa

Koska Superkasin jokaperjantainen pitsaperinne on ikävästi päässyt katkeamaan kävimme pari perjantaita sitten pitsalla Roubaixin kaupungissa pohjois-Ranskassa.

Alkuasetelma oli lupaava; pitserian nimi kuulosti autenttiselta ja henkilökuntakin puhui italiaa keskenään. Pöydissä oli sääntöjenmukaiset kynttilät tungettuna vanhoihin viinipulloihin, tiiliseinästä oli kuorittu rappaus ja seinillä roikkui valkosipuliletkoja. Myös nurkassa istuva nuoripari herätti luottamusta; olihan miehellä yllään ns. tank top ja tukassaan paljon geeliä.

Aaah.

Al Tonnokin saapui ajallaan ja näytti mitä herkullisimmalta, temperamenttisesti paiskattuine muniineen kaikkinensa.

Mutta: kaiken tämän jälkeen minulla on suorastaan pettymys ilmoittaa että ensimmäinen pala kyseistä pitsaa raotti oven maailmaan jossa olemme kaikki käyneet, halusimme tai ei. Maailma joka on pakattu rapisevaan muoviin hiusverkkoisten tehdastyöläisten toimesta; tämä pitsa oli täydellinen kopio Saarioisten tonnikalapitsasta, paksuine taikinaisine pohjineen kaikkinensa!

Arvosana 5+. Olihan se sentään lämmin, päinvastoin kuin Saarioisten pitsa yleensä.

PS. Ai että minkä takia Superkasin perjantaipitsaperinne on katkennut? Ikävä kyllä tähän ei ole selitystä. Tai sitten se painii samassa sarjassa Loch Nessin ja Sasquatchin kanssa, eli salaisuuden peitossa. Emme ehkä ikinä saa tietää.

Superkasin pikkujoulukeilaus

Viime torstaina Superkasi voimisteli taas kollektiivista rannettaan jokavuotisen pikkujoulukeilauksen parissa.


”Joo, ei oo paha paikka.”


”Ai montako keilaa olen kaatanut? Niin, niin keilapallolla...mistä niitä kenkiä saikaan?”


”Keilausta? Miten vaikeaa se voi olla?”


”Shine on you crazy diamonds!”


”Voidaanko me jo lähteä?”


”Niin Ville, niitä kenkiä on kuulemma tuossa seinän vieressä, kenkätelineessä.”


Objects in the rear view mirror might appear more skilful than they are.


Numerot puhuvat puolestaan.


”Ladies and Gentleman, we have a wiener!”

Terveisiä Ranskasta

Ranskan oppitunti 1.

Ranskan oppitunti 2.

Katunäkymiä

Joskus olematon syksynkaltainen talvi saa katseen kohti töppösenkärkeä. Juuri siksi super8 on panostanut tässä kvartaalissa katumarkkinointiin.



Tarkkailimme myös muita katutasolla viestijöitä: joku tarjoaa hengellisiä, toinen lain tuollapuolen olevia palveluja.

Kulttuurilehtikatsaus

Päivälehden museossa on tällä hetkellä meneillään ansiokas kultturilehtinäyttely. Siellä voi törmätä näinkin proosallisiin otsikoihin:



Ja tämähän tarkoittaa sitä että itsekin pienlehtiä tehtailleena edessä on nyt suunnanmuutos; ensi vuodesta lähtien monien tuntema Estebina Fanzine tunnetaan nimellä ”Kulttuurilehti Estebina”.

Tunnetko olevasi kulttuurin etujoukoissa? Haluatko vaikuttaa pienen mustavalkoisen läpyskän kautta jota kopioidaan tyyliin 100 kpl? Silloin Kulttuurilehti Estebina etsii juuri SINUA; tällä hetkellä julkaisemme etupäässä kriittisiä esseitä feminismistä, runoutta ja yhteiskuntakriittisiä pamflettejä. SINÄKIN VOIT VAIKUTTAA!

Tosin ei välttämättä ”Kulttuurilehti Estebinan” kautta, mutta lähetä nyt kuitenkin niitä tekstejä.

Mielipide- ja kultturilehtitukihakemus on jo vetämässä!

Kulttuurilehti Estebinan päätoimittaja
TKG Strömman

Pruuvissa Dr Oetker

Pari viikkoa sitten muutaman Superkasilainen istui iltaa Julianan luona kun Gareth pamahti paikalle mukanaan pullo viiniä vuodelta 1958(!). Joimme sen pois.


Ja minkä kanssa tätä jumalten nektaria sitten nautittiin? No Star Wars-monopolin ja pakastepizzan kanssa. Tietty.

Miten pääsen eroon jääkaapistani?

Jos sinulla on vanha, käytöstä poistettu jääkaappi voit helposti jättää sen rappukäytävään...


...niin Asunto-osakeyhtiö 'Kukkalax' hoitaa sen kätevästi pois silmistä.
Superkasin kunniamaininta myös hienosta jääkaappikuvituksesta!

UUTISIA ALAKERRASTA

Olemme saaneet uusimpia tietoja, että Superkasin JOULUKUUSI saapuu ensi keskiviikkona. Jipii!
Eli onko se peräti huomenna?

Superkasilla siivottiin taas

Tunnetteko tuon raikkaan tuoksun joka hiipii alas sateen vihmomaa Castreninkatua? No sehän on männyntuoksuisen tolun ja vastakeitetyn kahvin tuoksu joka tulee jokakuukautisesta Superkasin siivouksesta.


Ilo on katsoa kun luovan alan ammattilaiset hääräävät kuin kymmenen iloista pesukarhua.


Tässä kuussa ”Kuukauden Siivoojasankari” -palkinto meni Jussi Karjalaiselle joka tyhjensi kuolemalle haisevan jääkaapin.
Onnea Jussi meidän kaikkien puolesta täältä Superkasilta!

Retkikunta: Tien päällä taas

Retkikuntani!

Jouduimme lähtemään Tullinpuomin Shelliltä syistä jota ei tässä nyt tilanpuutten vuoksi mahdu selostamaan. Emmekä totta puhuen kyllä sinne palaisikaan – osittain tietenkin siksi että meitä kiellettiin ikinä enää palaamasta sinne. Se minun täytyy tosin sanoa että retkikunnan johtajana ymmärrän kyllä pienemmästäkin vihjeestä. Ei olisi tarvinnut antaa Hedelmäpeli-Pekalle mustaa silmää. Sentään.

Pekka ja Matti nukkuvat kuitenkin nyt päiväunia pakettiauto-kaljaasimme takaosaasa ja me kaikki muut olemme ahtautuneet ohjaamoon. Syy tähän on lähinnä se että Pekka ja Matti haisevat kuin rankkurit vietettyään aamupäivän lounaalla Pub Mustassa Kädessä. Ihmeen nälkäisiä he ovat vietettyään kuitenkin monta tuntia siellä lounaspaikassa. No, onneksi meillä on tarpeeksi suklaapatukoita ja perunalastuja jotta pärjäävät Hankoon saakka. Kukaan ei voi sanoa ettenkö minä huolehtisi miehistöstäni.

Mutta asian: Halusin oikeastaan käyttää tämän puheenvuon puhuakseni miehistömme gastista Julianasta joka tätänykyä lentää non-stop reittiä Superkasi-New York.

Se tuntuu minusta niinkuin märän lapasen läpsäisy ahavoituneelle poskelleni.

Me muut näet teemme parhaamme: suolaamme silakoita, kehräämme villaa ja punomme koreja joihin voimme kerätä matkalla ampumiamme kuutteja. Mutta mitä tekee Juliana? Hän heinäsirkan lailla viis veisaa nuhteellisesta elämäntyylistä johon loppumiehistöni on sitoutunut ja lentää kuin uljas albatrossi. Ja miksi hän tekee sen?

No, hän väittää tulleensa Amerikkalaisekisi.

Minä väitän että hänestä on tullut hampurilainen.

Antakaa kun tarkennan väitettäni: Julianan matkailu on siksi tuomittavaa että MITÄ PERK---



Miehistöni.

Näyttäisi siltä että jatkamme matkaa liftaamalla.

Voisiko joku soittaa vakuutusyhtiöön?

Teidän,
Retkikunnan johtajanne,
Casper G. Stroemman

Retkikuntalaiset hei...

Nyt saattaa mennä teksaspulla väärään kurkkuun pojat, mutta senkin uhalla aion tehdä saman tempun uudestaan ja lähteä Amerikkaan internetistä ostamallani lentolipulla. Se on kuulkaa niin että tehokkuus on päivän sana. Tolla teidän kahvinlipitysmetodilla ei tuloksia synny. Kattokaas tuolla suuressa maailmassa puhaltaa ihan eri tuulet ja siellä ei pullaa mussuttamalla pitkälle pötkitä. Jos sulla on määränpää johon sä haluut, sä pääset sinne, mut sun pitää todella haluta sitä. Kato itseäs peilistä ja kysy itseltäs: olenko mä luuseri vai olenko mä voittaja? Kato ympärilles ja sä näät vaan heikkoja ihmisiä. Haluutko sä olla yksi niistä vai haluutko sä menestyä? Aiotko sä ottaa itse vastuun sun omasta elämästä vai odotatko sä että joku muu tekee sen sun puolesta. Ei tee! Kukaan ei anna sulle sun omaa menestystä. Sun pitää ottaa se. Jos sä todella haluut jotain, OTA SE. Ja jos sitä menestystä ei tule, niin ketä sä voit syyttää? Et ketään muuta kuin itseäs ja omaa heikkouttas. SÄ olet vastuussa elämästäs. Lisätietoja osoitteessa http://www.trainershouse.fi/


YOUR TRAVEL INFORMATION: HARKKI/JULIANA MS(ADT) DEP 07DEC ELECTRONIC TICKET

PASSENGER ITINERARY/RECEIPT

FINNAIR DATE: 14 NOVEMBER 2007
INTERNATIONAL TERMINAL SALES AGENT: 3282
HELSINKI VANTAA AIRPORT NAME: HARKKI/JULIANA MS(ADT)
IATA : 194 90074 FQTV: AY 672015120
TELEPHONE: +358 600 140140

ISSUING AIRLINE : FINNAIR
BUSINESS IDENTITY CODE : 0108023-3
TICKET NUMBER : ETKT 105 2444391932
FORM OF IDENTIFICATION : FREQUENT FLYER AY AY672015120
BOOKING REF : 1A/Y3YD7H

FROM/TO FLIGHT CL DATE DEP FARE BASIS NVB NVA BAG ST

NEW YORK JFK AY0006 L 07DEC 1745 LLWECO XX 07MAR 2PC OK
TERMINAL:8
HELSINKI ARRIVAL TIME 0840
TERMINAL:2


HELSINKI AY0005 L 19FEB 1420 LLXECO 09DEC 07MAR 2PC OK
TERMINAL:2
NEW YORK JFK ARRIVAL TIME 1555
TERMINAL:8



PLEASE PREPARE TO SHOW YOUR OFFICIAL PHOTO IDENTIFICATION BOTH AT THE
CHECK-IN AND AT THE GATE. PLEASE KEEP THIS RECEIPT OR THE TICKET NUMBER
AVAILABLE WHEN TRAVELLING.

YOU CAN CHECK IN ONLINE ALREADY ON THE DAY BEFORE DEPARTURE WHEN YOUR
JOURNEY BEGINS WITH A FINNAIR SCHEDULED FLIGHT - ALSO WHEN THE JOURNEY
INCLUDES A CONNECTING FLIGHT. WWW.FINNAIR.COM/CHECKIN


ENDORSEMENTS : REFUND/CHANGES RESTRICTED/

PAYMENT : CC DC XXXXXXXXXX0313/EXP1009 0040

FARE CALCULATION:
NYC AY HEL343.00AY NYC312.00NUC655.00END
ROE1.000000XT9.85FI3.77YC10.34US10.34US3.42XA4.79XY1.71AY3.08XF14.00DV
XF JFK4.5

AIR FARE : USD 655.00
EQUIV FARE PAID : EUR 449.00
TAX : EUR 98.60YR 4.51DQ 61.30XT
TOTAL : EUR 613.41


IN CARRIAGE BY AIR, THE MONTREAL CONVENTION OR THE WARSAW CONVENTION MAY
APPLY AND LIMIT THE LIABILITY OF THE CARRIER. CARRIAGE AND OTHER SERVICES
PROVIDED BY THE CARRIER ARE SUBJECT TO CONDITIONS OF CARRIAGE, WHICH ARE
AVAILABLE AT THE CARRIER'S SALES OFFICE OR AT WWW.FINNAIR.COM -
CONDITIONS OF CARRIAGE.







PAGE:1/1

Jännä tapaus takapihalla

Retkikunta: suojaisa satama

Retkikuntani!

Mielessäni vallitsee suuri tyyneys. Olen erittäin tyytyväinen retkikuntaani, sen miehistöön, matkamme yleviin päämääriin sekä elämään sen koko kauneudessaan.

Emme ole vielä lähteneet Tullinpuomin Shelliltä mihinkään. Olisi hullua kiirehtiä nyt kun retkikuntamme on vihdoin päässyt matkaan. Se jos mikään johtaisi mielenrauhan järkkymiseen ja turhiin ohituksiin. Matkamme jatkuu kun tuuli tyyntyy. Ja sitten kun minusta tuntuu siltä.

Tilasinhan sitäpaitsi miehistöllekin toisen kierroksen teksaspullia.

Hedelmäpeli-Pekka ja Matti lähtivät läheiseen Pub Mustaan Käteen käväisemään; omien sanojensa mukaan 'louhimaan ruukkua', mutta koska en tiedä mitä se tarkoittaa oletan että he menivät lounaalle. Toivottavasti heillä ei ole kova nälkä, koska minun tietääkseni Mustasta Kädessä ei kyllä tarjoilla muuta muonaa kuin suolapähkinöitä.

Meidän komean aluksen pintaan on muodustunut komea kerros huurretta. Siitä tulikin mieleen että pitänee ostaa jääskraba ennen kun lähdemme, ja ehkä hajukuusi jos miehistä aikoo olla kauankin vielä siellä pubissa. No täältähän niitä saa. Täydellinen suojaisa satama retkikunnallemme! Muonituskin hoituu täällä tehokkaasti. Kyllä me Hankoon saakka pärjätään perunalastuilla ja suklaapatukoilla.

Hiacemme uljas keulaa tulee pian taas kyntämään tiestömme asvaltikanavia jotka vievät avarimmille vesille jonka jälkeen emme enää katso taaksepäin - joten nauttikaamme vielä tästä hetkestä!

Emmekä muutenkaan voi lähteä kun miehistö kuppaa vieläkin siellä pubissa.

Retkikuntani.

Äsken kun kävin ulkona potkimassa loskaa Hiacemme roiskeläpistä poskelleni oli jäätynyt pieni kyynel.

Juuri niin liikuttunut olen nyt.

Teidän,
Retkikunnan johtaja
Casper G. Stroemman

Jo on aikoihin eletty

Vaikka olemmekin avarakatseisia Superkasilla niin yhdestä asiasta haluamme kuitenkin pitää kiinni: LUONNONLAKIEN NOUDATTAMISESTA. Joten sanomme tämän vain kerran: meidän työhuoneen eteen ei tulla UHMAAMAAN PAINOVOIMAA!

Vaisu visailu menestys

Oikeaan mittakaavaan piirretty hahmotelma Super8:n visailijoiden aivokapasiteetista. Toverista nöyryytetty ryhmä poistui leuka maataviistäen synkän harmaaseen yöhön. Ehkä ensikerralla kysytään joitakin jalkapalloaiheisia kysymyksiä, esim. "Mikä joukkue pudotti Viikingit liigasta?" Tokkopa tuokaan tieto olisi omiaan mielialoja nostamaan.

Hänelle ja hänelle

Voitasiinko saada Superkasille tästä kymmenenpaikkainen versio, siihen oven viereen kun tullaan sisälle?

Myyräntyötä aina vaan

Muistatteko metromyyrän? Siinä se on taas, tällä kertaa 70-luvun lopun Suomen Kuvalehdessä, ööh, tarjoilemassa kahvia silinterihattu päässä? Aika ehtivä kaveri!

Retkikunta: Tuulta purjeisiin

Retkikuntani!

Kirjoitan taas teille liikutuksen pala kurkussani. Moni teistä ei varmaan ikinä uskonut tätä päivää koittavan, mutta nyt se on tapahtunut. Retkikuntamme on päässyt liikkeelle. Matkamme on alkanut.

Aamu alkoi kirkkana ja kylmänä. Kävellessäni aamulla Superkasille minut valtasi hetkittäin haikea mieli katsellessani miten lehtien tiputtua puut ovat paljastaneet mustat luurankonsa. Mieleni sinisyys ei kuitenkaan johtunut tästä jokavuotisesta luonnonilmiöstä vaan siitä että päinvastoin kun puiden lehdet meidän lähtömme on lopullinen. Me emme tule palaamaan Castreninkadulle.

Olin jättänyt Hiacen Suuperkasin eteen yöksi, ja siihen oli tietenkin ilmestynyt parkkisakko yön aikana. Normaalisti tämä olisi saanut sappeni kiehumaan, mutta tänään se sai mieleni kirkastumaan. Nähkäät, koska lähtömme todellakin on lopullinen sakkolapuista ei tarvitse välittää. Parkkipirkot menkööt itseensä. Käynnistin moottorin.

Uljas kaljaasimme ei suinkaan lähtenyt ensi yritykselle käyntiin, mutta hehkutuksen jälkeen se alkoi käydä epätasaisesti sinistä savua tupruttaen. Tämä sai miehistössä raikuvat aplodit aikaiseksi, ja dieselmoottorin epätasainen nakutus kuulosti korvissani melkeinpä seireenien laululta. Olin yön aikana tapaillut Superkasi-sinfonian ensi säkeitä, ja miehistän avustuksella yhteislaulu raikasi korkealle yli aamuisen Kallion kattojen.

Sitten ahtauduimme pakuun ja lähdimme liikkeelle. Minä tartuin ruoriin; ohjaamossa matkusti minun lisäkseni miehistön luottohenkilöt ylimatruusi Peki ja navigaattori Partakarjalainen. Tunnelma oli korkealla. Ahoi! Täältä tullaan Amerikka.

Arvaamattomasti tunsin kuitenkin nyt vatsassani outoa liikehdintä? Niinpä niin - kaikessa lähtöhässäkässä aamiainen oli jäänyt väliin. Ylimatruusin ja Navigaattorin kanssa käydyn neuvonpidon jälkeen tulimmekin siihen tulokseen ettei kukaan meistä ollut syönyt aamiaista! Voi herttanen sentään!

Käänsin siis aluksemme keulan heti seuraavassa riteyksessä kohti Tullinpuomin Shelliä missä nyt kirjoitan tätä lokikirjaa. Ostin koko miehistölle texaspullat ja kaffet.


Pulla on hyvää. Meillä ei ole kiire mihinkään nyt kun olemme päässeet liikkeelle. Pekkakin voitti juuri kuusi euroa hedelmäpelissä! Voi kuinka jokainen matka voisi olla näin onnistunut!

Koira haudattuna?

Matti "Puu ja kuori" Riikonen

Matin uuden kodin remontti on nyt jatkunut niin pitkään että paikallislehdet kirjoittavat jo siitä juttuja. Ja jos edellisessä bloggauksessa näimme Matin hieman Village People-tyyppisessä moottoripyöräpoliisin roolissa niin tässä hän on ihan rehellisesti rakennustyömies.

Matti "the cool cat" Riikonen

Mosambikissä taittavat kuulema aurinkolasit silmillä - kyllä pohjolanpoikakin osaa olla rennosti atk-töidensä ääressä. Kuvan valheellista asetelmallisuutta korostaa sytyttämätön tupakka, jos ei baarimikotkaan enää kärsi huonosta sisäilmasta niin miksi nelisilmäisten ystäviemme pitäisi? Jäämme odottelemaan kuvaa "ironinen biker" -tyylistä.

Lady Liberty 19.10.2007

Hyvää? 10? Arvostelut pahasti myöhässä? Joo, joo ja joo!

Viikon kenkäkauppa

Ville Valo?

Viikon hevostaulu

Tämä paha poika nähtiin myynnissä kirpputorilla Raumalla. Ja kuten jokainen aloitteleva taiteilija tietää niin tärkeintä on ettei myy itseään liian halvalla.

Retkikunta: varustelu alkakoon!

Rakas miehistöni,

Kirjoitan teille liikutuksen vallassa. Nyt, vihdoinkin, monen kuukierron jälkeen minun on ilo ilmoittaa teille että meillä on vihdoinkin kelpo kulkuneuvo!

Niin – minullehan tuli ilmestys unessa missä demoni, tarkoitan siis Juliana, käski meidän ostaa vuoden '68 Volkswagen Kleinbussin ja ajaa sille Hankoon. Mutta tiedättekö hei mitä Kleinbussit nykyään maksavat? Ne ovat kuulkaa keräilykamaa nykyään, enkä minä ole tehty rahasta. Olkoonkin että minulla on se jalopuinen rasia hytissäni missä pidän kultadublooneja, sikaareita ja lampaansuolesta valmistettuja kondomeja, niin silti. Sensijaan ostin meille vanhan Hiacen:



Juu juu, tiedetään, ei se ole mikään kuunari. Ei se edes ole vanha volkkari. Mutta siinä on hyvässä kunnossa oleva naftamotti ja vaan ihan vähän ruostetta helmassa, joten tällä ajaa vielä monta tuhatta kilometriä. Ajetaan se vaikka Gibraltarille, myydään Afrikkaan ja niillä rahoilla ostetaan sitten se kuunari! Iberian niemimaalla tehdään sitäpaitsi hyviä, merikelpoisia aluksia.

Alunperinhan meidän piti lähteä tänään aamulla, mutta nyt siirräämme lähtöä kahdella päivällä, koska kulkuneuvomme on varusteltava!

Aikaisemmin olin ajatellut että ottaisimme harppuunoita mukaan jotta olisimme voineet ampua niillä hylkeitä, mutta se tuntuu liian vaivalloiselta. Sen sijaan otamme nyt mukaan pieniä puunuijia. Niillä voimme talvella nuijia pieniä pörröisiä kuutteja kun ne kurkkaavat hengitysaukoista ylös, se on kuulkas helppoa kun mikäkin.

Lisäksi auton takaosa varustellaan riippumatoilla. Vähän ahdastahan siellä tulee kaikkien bunkata, mutta olen varma että matkamme päämäärä mielissänne pienet epämukavuudet eivät varmaankaan haittaa. Sitäpaitsi näyttäisi siltä että suurin osa Superkasin miehistöstä on jo amerikanmaalla, joten ei siellä nyt niin ahdasta tule.

Mitä tulee henkilökohtaisiin varusteisiin kehottaisin maltillisuuteen, koska aiomme pysähtyä Rostockin Lidliin ostamaan bissee, ja sille täytyy jättää tilaa. Taas kerran - ajatelkaa vaikka että olette A-team. Nekin mahtuivat yhteen kämäiseen pakuun eivätkä juurikaan valittanut.

Retkikuntamme alussa peräänkuulutin myös ampumataitoista väkeä villieläinten varalta. No, niistäkään ei nyt taida olla vaaraa, joten nyt tarvitsisimme pikemminkin hitsaustaitoisia miehistön jäseniä jotka pistäisi Hiacen helmat kuntoon. Olisihan se kiusallista jos virkavalta puuttuisi aluksemme etenemiseen.

Ja mitä tahansa teette, niin älkää herran tähden unohtakaa niitä lampaansuolesta tehtyjä kondomeja. Nähkää, matkan varrella tulemme kohtamaan alkuasukkaita, ja minähän en aio katsoa vierestä kun retkikuntani leviittää kuppaa ja syfilistä ympäri eurooppaa. Siis en todellakaan aio.

Teidän,
Retkikunnan johtaja,
Casper G. Stroemman

UUSI SUPERKASILAINEN: SAMI

Syksy vei rannoilta rapparin ja lihoo linnassa hanslankari, mutta meilläpä on uusi ukko! Sami Saramäki aloitti tänään Superkasilla puurtamisen palattuaan Japanin komennukseltaan! Koko Superkasin porukka toivottaa uuden jäsenen lämpimästi tervetulleeksi.

LAND I SIKTE!

Rakkaat wanhan mantereen kolleegani, en tiedä tohdinko edes yrittää kuvailla minkä sanoinkuvaamattoman ylpeyden ja puhtaan jumalisen onnen kynsissä riutuu sieluni tätä kirjoittaessani. Tyydyn siis raportinomaisesti saattamaan tietoonne vain kaikista konkreettisimmat, käsinkosketeltavimmat, tosiseikat:

Tässä kirjoittaa Mies Joka Löysi Maareitin Amerikkaan!

Vähääpä aavistin viimeksi kuluneen viikon loppupuolella, kun vähin äänin poistuin joukostanne, vain varusteista vaatimattomimmat mukaani pakattuani, mikä olisi tiedustelumatkani tulos.

Kauan taivalsin, lopulta kuin horkassa - nimeäni tuskin muistamatta (se on muuten Jallu), yli pitkien siltojen ja halki, niin maallisesti kuin henkisestikin, karun Houkutusten Kaupungin joka näyttäytyi minulle kuin uni. Vasta Amerikan taaimmalle rannalle päästyäni käsitin mikä tosiasiallinen maantieteellinen sijaintini on. Olin nimittäin jalkojeni juuresta löytänyt jotakin jonka oli muuttava käsitykseni siitä missä kohtaa Maata nuo vatimattomat, goretexiin verhotut apostolinhevoseni seisoivat - tai edes minkälaisella, mitkä maantietelliset suhteet omaavalla sellaista! "FAT FREE JUJUBES, Made by Farley's & Sathers Candy Company, Round Lake... MICHIGAN"! Olin saapunut - tietämättäni - Pohjoisamerikan vastaperustettuihin Yhdysvaltoihin!!! Pyyhin pölyn ja noen kompassistani, ja totesin vielä tuon erehtymättömän koneen takaamalla, vankkumattomalla varmuudella: kyllä - Pitkä Silta oli minut vienyt yli valtameren, vielä äsken maailman laitaan jatkuvaksi luullun Atlantin. Ja sen jälkeen olin vaeltanut Uutta Mannerta jo tunti- ellen päiväkausia. Liian uupuneena palatakseni itäiselle rannikolle, kasvot kohti Äiti-Europaa kulkien, ja sinne asumukseni sokkelin valaakseni, päätin jäädä aloilleni ja perustaa niin asumukseni kuin Uuden Elämänikin tälle niemenkärjelle jonka olen ristinyt Kaliforniaksi.

Ilon valtaamana, mutta kuitenkin joukkoonne takaisin kaihoten, kerron teille myös: olen löytänyt, nyttemmin osaksi Wanhaa todistetulta, uudelta mantereelta pioneeriyhteisön - ryhmän likimeidänkaltaisiamme, Lutherin uskon tunnustavia "luovia" Suomesta - jotka ovat ottaneet minut joukkoonsa kuten veljensä ja arvoisensa, ja jakaneet kanssani kaiken tähänastisen uudisraivaajatyönsä hedelmän. Vuorostani olen sitoutunut, kuin verivalan tehneen pakanan lailla, työlläni leiviskäni täyttämään, jotta talveksi saamme (kyllä: "he" ja "minä" ovat jo kuin yhtä; "me") polttopuuta, päreitä joiden kajossa kirjoittaa ja traaniä lyhtyihimme. (Juurekset ostamme intiaaneilta.)

Päivänä jona tänne saavutte tulee teitä siis uudellekin mantereelle päästyänne edelleen olemaan yksi vähemmän - Minä, nöyrin allekirjoittanut. Mutta tietäkää silti: vaikka saapuisitte keskellä kylmimmän talven, riuduttavan puutteen, nälän ja keripukin vuodenajan, aina on teille tilaa tuvastamme löytyvä, lämmintä vällyä ja piisoninsilavaa maissilimpun pälle, kunnes punapuut on kaadettu, hirret vuoltu ja Uuden Maailman Superkasi asumisen ja työnteon vaatimassa valmiudessa.

Kynelten sumnentamin silmin...

Näkemiin!
-T.C.B.

P.S. Jos kirjeenne tavoittavat Kapteeni Pouskin, tuon vallattoman "lentäjän", kertokaa hänellekin saavutuksistani.

Retkikuntauutisia

Retkikuntani,

Heräsin eilen aamunkoitteessa ja kävelin reippain askelin aamukasteisen Helsingin läpi Halkolaiturille vain huomatakseni että se ostamani perkeleen kuunari makasi puoliksi uponneena pohjamudissa.

Paskan myivät.

Rohkea ei liene väite että retkikuntamme alkutaival on ollut yhtä tervanjuontia, joten en nyt jaksanut ottaa asiasta sen kummemmin 'pulttia' niin kuin maamies sanoisi. Päinvastoin, sytytin paskan palamaan ja liukenin vähin äänin paikalta. Onpa sitten edes journalisteillä jotain mistä kirjoittaa tässä kurjassa kyläpahasessa. Tuskin maltan odottaa että retkikuntamme pääsee irtautumaan tästä yhden hevosen kaupungista.

Niin, rakkaat retkikuntalaiset, huomaatte että näinkin vaikeina aikoina en suinkaan ole menettänyt toivoa. Ja mehän lähdetään sille retkikunnalle.

Seuraavaksi join itseni tukevasti humalaan.

Delirium valtasi minun ajoittain, mutta minun oli nähkääs pakko ajaa pois nämä epäonnistuneisuuden demonit päästäni. Jossain vaiheessa vaivuin rauhattomaan uneen, ja silloin näin vision:


Aivan oikein. Tuo Amerikassa nykyään majaileva retkuntamme gasti tuli uneeni ja käski meidän osta vuoden '68 Volkswagen Kleinbussin joka maalataan retkikuntamme väreihin. Sen jälkeen ahtaudumme kaikki siihen, ajamme Hangonniemelle ja otamme Super Fast Ferryn Rostockiin.

Retkikuntani,
Näen teidät huomenaamulla kello kahdeksan.
Tai heti kun krapulani on hellittänyt.

Teidän,
Retkikunnan johtaja
Casper G. Stroemman

Japani palautti Jussi Superin

Superkasin Jussi palasi kokonaisena kotimaahan Tokion matkaltansa, jossa hän oli tervehtimässä Superkasin tulevaa jäsentä Sami Saramäkeä ja vaimoaan Rinnaa. Ohessa muutamia tunnelmakuvia tuolta Astroboyn luvatusta maasta! Oli siellä vilinää ja vilskettä! HUH!

Tässä mennään monoraililla kohti merestä vallattua täyttömaata. Aika Blade Runner maisemaa.



Kätevä liikenteen ohjaaja. Sami paikallisena kertoi että tästä on olemassa aivan ihmisen näköinen vahanukkeversiokin samalla toiminnolla.



Aistiväkivaltaa sadan jenin halpiskaupassa.



Jussin taivas! Mahtava kadunvarsibaari rautatiesillan alla, hyvällä tunnelmalla ja kylmällä oluella varustettuna. Ja mikä parasta, varrasvalikoima oli lähes täydellinen: Kanan nahkaa ja mureaa maksaa. Lisäksi tilattiin muutama suurehko grillattu mustekala! Täydellistä.



Samoilla kulmilla oli maailman pienin ja söpöin kakkukahvila nimeltään Hatti Kvnatti! Kivaa taideopiskelijameininkiä!



TOKIO ROCKS!

Neuvosen Pekan elämästä vihdoin elokuva

Jos tämä tässä ei ole Neuvosen Pekka niin kuka sitten? Pekan elämästä kertova elokuva saa ensi-iltansa aivan näinä päivinä ja on ilmeisesti intimiteettisyistä nimetty Lars and the real girl, eikä Pekka and Ulla, kuten helposti voisi olettaa. Onnittelut Pekalle tulevan ensi-illan johdosta! Kyllä Pekan elämä on vähintään yhden pitkän elokuvan arvoinen.