Koska Superkasin jokaperjantainen pitsaperinne on ikävästi päässyt katkeamaan kävimme pari perjantaita sitten pitsalla Roubaixin kaupungissa pohjois-Ranskassa.
Alkuasetelma oli lupaava; pitserian nimi kuulosti autenttiselta ja henkilökuntakin puhui italiaa keskenään. Pöydissä oli sääntöjenmukaiset kynttilät tungettuna vanhoihin viinipulloihin, tiiliseinästä oli kuorittu rappaus ja seinillä roikkui valkosipuliletkoja. Myös nurkassa istuva nuoripari herätti luottamusta; olihan miehellä yllään ns. tank top ja tukassaan paljon geeliä.
Aaah.
Al Tonnokin saapui ajallaan ja näytti mitä herkullisimmalta, temperamenttisesti paiskattuine muniineen kaikkinensa.
Mutta: kaiken tämän jälkeen minulla on suorastaan pettymys ilmoittaa että ensimmäinen pala kyseistä pitsaa raotti oven maailmaan jossa olemme kaikki käyneet, halusimme tai ei. Maailma joka on pakattu rapisevaan muoviin hiusverkkoisten tehdastyöläisten toimesta; tämä pitsa oli täydellinen kopio Saarioisten tonnikalapitsasta, paksuine taikinaisine pohjineen kaikkinensa!
Arvosana 5+. Olihan se sentään lämmin, päinvastoin kuin Saarioisten pitsa yleensä.
PS. Ai että minkä takia Superkasin perjantaipitsaperinne on katkennut? Ikävä kyllä tähän ei ole selitystä. Tai sitten se painii samassa sarjassa Loch Nessin ja Sasquatchin kanssa, eli salaisuuden peitossa. Emme ehkä ikinä saa tietää.
No comments:
Post a Comment