Retkikuntani!
Mielessäni vallitsee suuri tyyneys. Olen erittäin tyytyväinen retkikuntaani, sen miehistöön, matkamme yleviin päämääriin sekä elämään sen koko kauneudessaan.
Emme ole vielä lähteneet Tullinpuomin Shelliltä mihinkään. Olisi hullua kiirehtiä nyt kun retkikuntamme on vihdoin päässyt matkaan. Se jos mikään johtaisi mielenrauhan järkkymiseen ja turhiin ohituksiin. Matkamme jatkuu kun tuuli tyyntyy. Ja sitten kun minusta tuntuu siltä.
Tilasinhan sitäpaitsi miehistöllekin toisen kierroksen teksaspullia.
Hedelmäpeli-Pekka ja Matti lähtivät läheiseen Pub Mustaan Käteen käväisemään; omien sanojensa mukaan 'louhimaan ruukkua', mutta koska en tiedä mitä se tarkoittaa oletan että he menivät lounaalle. Toivottavasti heillä ei ole kova nälkä, koska minun tietääkseni Mustasta Kädessä ei kyllä tarjoilla muuta muonaa kuin suolapähkinöitä.
Meidän komean aluksen pintaan on muodustunut komea kerros huurretta. Siitä tulikin mieleen että pitänee ostaa jääskraba ennen kun lähdemme, ja ehkä hajukuusi jos miehistä aikoo olla kauankin vielä siellä pubissa. No täältähän niitä saa. Täydellinen suojaisa satama retkikunnallemme! Muonituskin hoituu täällä tehokkaasti. Kyllä me Hankoon saakka pärjätään perunalastuilla ja suklaapatukoilla.
Hiacemme uljas keulaa tulee pian taas kyntämään tiestömme asvaltikanavia jotka vievät avarimmille vesille jonka jälkeen emme enää katso taaksepäin - joten nauttikaamme vielä tästä hetkestä!
Emmekä muutenkaan voi lähteä kun miehistö kuppaa vieläkin siellä pubissa.
Retkikuntani.
Äsken kun kävin ulkona potkimassa loskaa Hiacemme roiskeläpistä poskelleni oli jäätynyt pieni kyynel.
Juuri niin liikuttunut olen nyt.
Teidän,
Retkikunnan johtaja
Casper G. Stroemman
1 comment:
Mutta missä on ylimatruusi?
Post a Comment