Retkikuntani,
Heräsin eilen aamunkoitteessa ja kävelin reippain askelin aamukasteisen Helsingin läpi Halkolaiturille vain huomatakseni että se ostamani perkeleen kuunari makasi puoliksi uponneena pohjamudissa.
Paskan myivät.
Rohkea ei liene väite että retkikuntamme alkutaival on ollut yhtä tervanjuontia, joten en nyt jaksanut ottaa asiasta sen kummemmin 'pulttia' niin kuin maamies sanoisi. Päinvastoin, sytytin paskan palamaan ja liukenin vähin äänin paikalta. Onpa sitten edes journalisteillä jotain mistä kirjoittaa tässä kurjassa kyläpahasessa. Tuskin maltan odottaa että retkikuntamme pääsee irtautumaan tästä yhden hevosen kaupungista.
Niin, rakkaat retkikuntalaiset, huomaatte että näinkin vaikeina aikoina en suinkaan ole menettänyt toivoa. Ja mehän lähdetään sille retkikunnalle.
Seuraavaksi join itseni tukevasti humalaan.
Delirium valtasi minun ajoittain, mutta minun oli nähkääs pakko ajaa pois nämä epäonnistuneisuuden demonit päästäni. Jossain vaiheessa vaivuin rauhattomaan uneen, ja silloin näin vision:
Aivan oikein. Tuo Amerikassa nykyään majaileva retkuntamme gasti tuli uneeni ja käski meidän osta vuoden '68 Volkswagen Kleinbussin joka maalataan retkikuntamme väreihin. Sen jälkeen ahtaudumme kaikki siihen, ajamme Hangonniemelle ja otamme Super Fast Ferryn Rostockiin.
Retkikuntani,
Näen teidät huomenaamulla kello kahdeksan.
Tai heti kun krapulani on hellittänyt.
Teidän,
Retkikunnan johtaja
Casper G. Stroemman
1 comment:
Kapu, olet ryyppysi ansainnut! Joten anna mennä! Kun huikka on päällä niin pidä siitä kiinni. Tarvitsemme näkijän lahjojasi jatkossakin. Kun maksa on tulessa niin viisaus asuu purjeissa! Juo siis sinä, minä voin ajaa!
Post a Comment