Tällä viikolla arvostelemme kristillissävytteisen kirjan Hei sitten, ukki joka on ”lapsille tarkoitettu, kuolemasta kertova kirja”. Sen on julkaissut Kirjapaja vuonna 1983.
Kirjan pääosassa seikkailee Maria jonka isovanhemmat ovat hänen ”kaikkein parhaita kavereita”. Tarkoittaako se ettei Marialla ole oikeita, samanikäisiä kavereita? Sitä emme saa tietää. Sen sijaan kirjan otsikko ei lupaa hyvää kaverisuhteelle ainakaan ukin kanssa.
Jep, viimeisiä viedään. Mistä sen tietää ettei ukki olisi kuollut jo tässä kuvassa ja vain nostettu pystyyn jollakin tuilla? Aivan oikein, ei mistään.
Toisaalta siitähän tulisi aika ohut kirja, joten ukki vielä sinnittelee muutaman sivun että elämää ja kuolemaa voidaan käsitellä ovelilla vertauskuvilla. Muna symbolisoi syntymistä.
Kuolemalle ei tosin löytynyt yhtä vahvaa symbolia, jota sitä saa symbolisoida kuollut kissanpentu. ”– Ei Maria, ei se nuku. Se on kuollut.”
Varoitus: juonipaljastus! Ukki kuolee sivulla 29.
”Rakas Jumala. En sure niinkään ukin poismenoa, mutta miksi loit minulle niin isot korvat? Miksi?” Okei, kirjassa ei lue niin, mutta sitäkin sietäisi miettiä. Huomaa että kuvassa Maria tulee myös ajatuksissaan syötyä elämän vertauskuvan.
No, parilla raamatunlauseella Marian paras kaveri on kuitenkin äkkiä unohdettu ja elämä voi jatkua Eedenin puutarhan tyyppisessä ympäristössä. Se on myös täydellinen paikka haukata isoa punaposkista omenaa.
Loppuarvostelu: Kuolema ei ole helppo aihe käsitellä, mutta tässä kirjassa lukija on melkein kiitollien kuolemasta koska ukki näyttää sairaan pelottavalta eläessään. Otsikko tosin on hienoinen juonipaljastus.
Superkasin arvosana: 7+
2 comments:
Viiltävä analyysi, mutta lauseen "Huomaa että kuvassa Maria tulee myös ajatuksissaan syötyä elämän vertauskuvan." lopun pitäisi kaiken järjen mukaan kuulua seuraavasti: "...tulee myös ajatuksissaan syöneeksi elämän vertauskuvan."
Vahvaa tavaraa!
Post a Comment