Friday, 5 February 2010
Uusi näkökulma
"Onko tässä chiliä? Mä en kyllä yleensä koskaan syö chiliä... " Myös valkosipulia oli ihan liikaa. Uunissakin kenties hieman mustaksi mennyt Lady ei todellakaan ollut Petterin mieleen. Muu seurakunta oli hämillään, mutta tosiasiat oli kohdattava: Lady Liberty ei sittenkään ole ihan kaikkien pitsa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
6 comments:
Nööööööööyyyyyyy!
Chili aiheuttaa minulla erikoisen jutun. Tunne ei ole närästys. Pikemminkin sellainen ahdistava fiilis. Ehkä se liittyy jotenkin aineenvaihduntaan. Chili kiihdyttää ääreisverenkiertoa ja koko ajan on kuuma pöhinä pään sisällä. Rupeaa vituttamaan. Chiliä oli pizzassa todella runsaasti. Isoja paloja.
Siihen päälle kun vielä lisätään, että ihan selkeästi se minun pitsa oli kaikkea muuta kuin mehevä. Pekillä vieressäni oli taas tekstuuriltaan selkeästi upea ja täyteläinen pizza. Sen pelkkä katsominen teki hyvää. Veikkaan, että Lady Liberte olisi vietellyt minut syleilyynsä kyseisellä olomuodolla hiukan paremmin ja olisin chilin aiheuttaman oudon tunteen laittanut lumouksen piikkiin. Mutta minun Ladyni oli rutikuiva. Kuin olisi näkkäriä popsinut ja reunat olivat mustaa hiiltä. Kaiken kukkuraksi valkosipulit olivat pizzassa kekoina. Ei ripoteltunta tasaisesti koko pizzan alueelle. Tälläinen keko sattui heti ensimmäiseen suupalaan.
Kesken en kuitenkaan voinut pizzaa jättää. Olihan se kuitenkin pizza. En ole koskaan elämässäni jättänyt pizzaa syömättä joka on eteeni kannettu, paitsi joskus hieman reunuksia, mutta niitä ei lasketa, enkä jättänyt tälläkään kertaa.
Illalla Lilithin pikkujoulujen jatkoilla juttutuvassa uskoni hyvään pizzaan palasi kun maistoin siivun Kiken tilaamasta. Se oli pehmeä. Täyteläinen. Täytteenä meetvurstia isoina paloina (ei siivuina), aurajuustoa, tavallista juustoa ja katkarapuja. Siinä taisi olla myös valkosipulia, mutta sopivasti. Otin siis illalla pizzaloiventavat. : )
tv. Petteri
ps. Vaikka pizza ei vastannutkaan tällä kertaa kulinaristisia toiveitani niin te ihmiset, joiden kanssa saan välillä lounastaa Helsingissä käydessäni, olette parasta. Rakkaita. Liityn lounasseuraanne aina silloin tällöin mielessäni täällä Iisalmessa ja nostan sille maljan. Sille, että olette olemassa ja saan ehkä vastaisuudessakin jakaa uusia makuelämyksiä ja kuulumisia lounasseurassanne.
pss. Ehkä teen joskus Lady Liberten kanssa uudet tärskyt ja annan hänelle uuden mahdollisuuden. Kahdestaan. Minun ehdoilla.
Voi liikutuksen kyynel!
Ihanaa! Pitsa, mies ja analyysi.
Hyvä petteri, pitää sanoa, mitä tuntee! Ja mukavaa oli myös Juttutuvassa.
Se on muute ihan kräppiä se Lady Liberty. Suomen huonoin pitsa.
... Witshi witshi. En o ees maistanu!
Post a Comment