Super8: "Kuin Siperiassa!"

Paitsi pakkasta ei ole onneksi kuuttakymmentä astetta.

Droidin pikkujoulujen trilogia

Aluksi on tietysti kivaa kun jouluolut kihisee matikkaprosessorissa, ja tuntuu siltä kuin leijuisi joulun hengen nostattamana.

Jouluporon sytyttäminen hieman kevensi pettymystä siitä että pöytäfutis on (yhä) rikki, ja eihän niitä leffojakaan saatu näkymään.

"Uncle Owen! This C3-PO unit has a bad motivator, look!"

Tarjouspyyntö

15.12.2010

Työhuone Super 8

Castreninkatu 8

00500 Helsinki

Torkkupeitto-hanke

Arvoisa vastaanottaja,

Työhuone Super 8 uudistaa torkkupeittonsa

Pyydämme tarjoustanne Superkasin vanhan torkkupeiton korvaamiseksi uudella.

Torkkupeiton tulisi tukea Superkasin tavoitteita ja sopia työhuoneen visuaaliseen ilmeeseen. Torkkupeiton on tarkoitus palvella Superkasin eri kohde- ja sidosryhmiä neukkariympäristössä. Torkkupeiton kohderyhmiä ovat nykyiset ja tulevat asiakkaat sekä Christerin koira Tuire.

Tarjousten arvioimiseksi pyydämme teitä tarjouksessanne

• esittelemään referenssejänne, jotta voimme arvioida tyylinne soveltuvuutta

• ilmoittamaan sopiiko torkkupeitto Christerin koiralle Tuirelle

Halutessanne voitte esittää myös muita torkkupeiton toteutukseen liittyviä ideoitanne.

Käytämme torkkupeiton valinnassamme seuraavia kriteerejä:

• Soveltuvuus hankkeen tavoitteisiin (mm. soveltuvuus neukkariympäristöön ja tykkääkö Christerin koira Tuire siitä)

• Hinta alle 27 000 euroa

• Kokonaistaloudellisuus

Pyydämme kirjalliset tarjoukset viimeistään 24.12. 2010. Päätökset tehdään 30.12.2010.

Pahoittelemme kiireistä aikataulua.

Työhuone Superkasin tekee tarjouskilpailun perusteella valittavan torkkupeiton toimittajan kanssa hankintasopimuksen jossa määritellään torkkupeiton hinta, toimitusaika, maksuehdot sekä soveltuvuus Christerin koiralle Tuirelle.

Olisi hyvä jos torkkupeitto voitaisiin ottaa käyttöön heti ensi vuonna.

Karvinen ilman Karvista tai Eskoa

Ensin oli Karvinen ilman Karvista. Mutta miksi lopettaa siihen? Superkasi ylpeänä esittää: Karvinen ilman Karvista tai Eskoa.

The Kasper Stromman Exclusive Webshopin tuotevalikoima uudistui

Maanmainion The Kasper Stromman Exclusive Webshopin tuotevalikoima uudistui. Tänä jouluna koko suvun lahjat kannattaakin hankkia samasta paikasta – varsinkin kun ulkona on niin lumistakin.

”Olen varma että jokainen löytää haluamansa tuotteen laajoista valikoimistamme” toteaa hankkeen takana oleva kauppias Kasper Strömman. ”Ja voisi melkein sanoa että tämä lumimyräkkä on luonnon oma tapa vihjata miten ne jouluostokset kannattaa tänä vuonna tehdä.”

www.kasperstromman.com

Kallio uudelleenbrändätään Pikku Thaimaana

LEHDISTÖTIEDOTE 26.11.2010

VAPAA JULKAISTAVAKSI HETI

Superkasin kaupunginosabrändityöryhmä on saanut mietintönsä valmiiksi. Pitkällisten pohdintojen, lukuisien asiantuntijalausuntojen sekä paikallisten asukkaiden haastattelujen jälkeen on päätetty että Kallio uudellenbrändätään Pikku Thaimaaksi.

Porthaninkatu ”Kallio kipinöi” -tapahtuman aikana.

Lukuisat faktat puhuvat uudelleenbrändäyksen puolesta:

• Kolmannella linjalla ei ole pelkästään yksi, vaan kaksi thaimaalaista ravintolaa

• Kalliolaiset ovat ystävällistä ja hymyileväistä sakkia

• Eläintarhanlahti on pitkään tunnettu Helsingin Pattayana

• Kalliossa lienee Suomen suurin thaimaalaisten hieroojien keskittymä

Kalliolainen hedelmäkori

”Uudelleenbrändäys tulee olemaan piristysruiske koko alueelle” myhäilee kaupunginosabrändityöryhmän puhemies Kasper Strömman. ”Suomalaiset tykkäävät nyt jo lomailla Thaimaassa, eikö? Uudelleenbrändäyksen myötä merkittävä osa lomailijoista valinnee vanhan Thaimaan sijaan tämän uuden, kotimaisen Pikku-thaimaan. Pitkän lentomatkan rasite hiilijalanjälkineen poistuu, jonka lisäksi raha jää kotimaahan. Täydellistä, eikö?”

Kysymykset ja kommentit työryhmän mietinnöstä voi lähettää osoitteella Superkasi, Pikku-thaimaa, Helsinki.

Joulu on jo ovella

On aika lakaista ulos viime vuotiset joulukoristeet ja ripustaa uudet ehommat tilalle. Superkasin pikkujouluja vietetään 17.12. Päivä aloitetaan puurolla klo 11.00. Kukahan tänä vuonna saa mantelin?

Viikon pakkaukset

Jos kerää viikon elintarvikepakkaukset yhteen kasaan voi saada näin hienon kuvan.

Huomatkaa että päinvastoin kuin luulisi tämä ei ole ruokapoliittinen postaus – enemmänkin aikalaisarkeologinen.

Näyttelyvinkki

Jos olet suunnitellut käyväsi vain yhdessä näyttelyssä tänä syksynä Superkasi voi lämpimästi suositella Simo ja Eeva Ristan Asfalttia ja auringonkukkia Hakasalmen huvilassa.

Jos sen sijaan ohjelmassa on kaksi näyttelykäyntiä kannattaa myös käydä katsomassa Kasperin Kuvia Tiikerikonttorista Rikhardinkadun kirjastossa. Auki koko marraskuun. Voit vaikka lainata kirjan samalla?

Matti elää!

Sanotaanpa nyt tämä suoraan: kun Matti lähti työhuoneeltamme olimme ehkä vähän huolissamme miten hänelle kävisi tuolla kylmässä ulkomaailmassa (+2 astetta tänään) – mutta mitä vielä! Kyllä ”meidän Masa” aina jotain keksii pysyäkseen kiinni leivänsyrjässä.

Matin muistolle

Vaikka Matti sinänsä elää ja voi hyvin hän on nyt lähdettyään työyhteisöstämme meille Superkasilaisille kuin kuollut. Muistotilaisuus pidetään huomenna neukkarissa kello 14. Tarjolla rahkapullaa.

Yksi on joukostamme poissa

Maanantaina Superkasille töihin tulevia odotti ankea näky. Pitkäaikainen ystävämme ja työtoverimme Matti Riikonen oli viikonlopun aikana pakannut maallisen omaisuutensa ja jättänyt Superkasin. Miehistömme on nyt yhtä miestä vajaa.

Mattia lämmöllä muistaen,

Koko superkasin tiimi

Päiväni kirjamessuilla

Kirjoittanut Kasper Strömman

Saapuessani kirjamessuille esiintymiseni oli peruttu. ”Voit kuitenkin signeerata jos haluat”, minulle luvattiin.

Ensimmäinen puolituntia signeerauspöydässä meni hiljaisissa merkeissä. Päinvastoin kuin luulisi ei ollut tungosta, vaikka oli lauantai. Kaukana haukkui koira.

Sitten pöytään ilmaantui rouvashenkilö.

”Vihdoinkin! Haluatko signeeraukseni? Olet ainoa toivoni!”

”Päästä irti, satutat minua. Haluan vain tietää missä e-kirjojen osasto on.”

Jotten näyttäisi häviäjältä päätin yrittää näyttää kiireiseltä lukemalla omaa kirjaani. Sitäpaitsi, voisihan hauskat jutut piristää minua. Paitsi olin kyllä lukenut ne kaikki.

Signeeraustilaisuuden jälkeen kävin vaeltelemassa messuilla. Yhdelle pöydälle oli dumpattu kokoelma selvästi ei-haluttuja kirjoja.

Tämä seksuaalikirjallisuuden bibliografia oli erityisen tylsä, pelkkä pitkä luettelo kirjallisuusnimikkeitä vuosilta 1549–1989. Merkillepantavaa on tosin aloitusvuosiluku: paljonko kirjoja vuonna 1549 ylipäätänsä julkaistiin, saatika sitten seksuaalikirjallisuutta?

Päätin mennä kustantajan pöydälle vauhdittamaan teokseni myyntiä. Huhuu? Hauska kirja? Olisiko kiinnostuneita? Messuyleisö olisi selvästi tarvinnut jotain lisähoukutinta, niinkuin ilmaisen kynän tai heijastimen.

Hyvänä uutisena todettakoot kuitenkin lopuksi että päinvastoin kuin luulisi niin kustantaja ei myynyt vielä loppuun kaikkia Estebaneja, joten huomenna ehtii vielä kirjamessuille ostoksille! Voisi siis sanoa että tässäkin päivässä oli tavallaan kultareunus.

Esteban Helsingin Kirjamessuilla

Huomenna lauantaina on taas ainutlaatuinen tilaisuus nähdä Kasper puhumassa Kiitos Esteban 2002-2010 -kirjastaan kello yhdeltä Suomen sarjakuvaseuran osastolla. Ei kannata missata!

Jos haastattelu kuitenkin pääsee livahtamaan ohi on onneksi toinen ainutlaatuinen tilaisuus nähdä haastattelu kello viideltä Kirjakahvilan lavalla. Onneksi!

Esteban-lehden pitkäaikainen avustaja Bo Hager on valitettavasti ilmoittanut ettei pääse tulemaan paikalle, mutta ehkä parempi niin; hänellä olisi nimittäin saattanut olla jopa liikaa asiaa yhdelle päivälle.

Avoin kirje Helsingin Kirjamessujen yleisölle

Kirjoittanut Bo Hager

Kun Estepan-lehden päätoimittaja Strömman pyysi minua puhumaan Helsingin Kirjamessuille, vastaukseni oli luonnollisesti jyrkkä kieltäytyminen. Syy ei ole suinkaan Strömmannin. Estepanin monivuotisena avustajana voin nimittäin kertoa että lehti on ihan mukiinmenevä ja Strömmanni ihan hyvä pestissään, joskin hieman kirkassilmäinen.

Ei, syy on se että tämä poikahan ei suostu astumaan jalallaankaan Helsingin Messukeskukseen – se jos jokin nimittäin on hölmöläisten rakentama kompleksi.

Muistan hyvin kun messuhallit rakennettiin. Sitä ennenhän siinä paikassa oli komea Pasilan ravirata missä saatoin käydä useaankin otteeseen hevostelemassa. Mutta kun grynderit pääsivät sitten 70-luvulla sitä purkamaan ja keskenään sopimaan maakauppoja, niin eihän siitä hääppöstä jälkeä tullut.

Jos minä nyt saisin suunnitella messkeskuksen alusta, tekisin kaiken toisin.

Ensinnäkin alueella olisi vapaa pysäköinti. Eikö ole tarpeeksi että messuilla – minne tullaan ostamaan asioita – on sisäänpääsy, mutta sitten pitäisi vielä maksaa auton pysäköinnistä! Se nyt vaan on silkkaa rosvousta. No, totuuden nimessähän pysäköinninhän pitäisi aina olla joka paikassa maksutonta, mutta yksi asia kerrallaan.

Sen lisäksi että pysäköinti olisi ilmaista auto pitäisi saada tarpeeksi lähelle sisäänkäyntiä. Jos tämä ei ole mahdollista parkkikenttää laajentamalla, pitää rakentaa 10–15 kerrosta korkea parkkitalo. Mutta sen ei pitäisi olla sekava, että löytää takaisin autolleen, ja pysäköintipaikkojen tulisi olla leveät, että auton ovet saa kunnolla auki. Minun messukeskuksessani olisi tällainen parkkitalo.

Sitten kun tultaisiin sisälle itse messkukeskukseen pitäisi olla kahvitarjoilu. Kahvi ei paljon kustanna. Mielellään saisi olla pannukahvia, mutta suodatinkahvikin käy kunhan se on Presidenttiä. Pullakranssi voisi olla kanssa, ja merkkipäivänä – niin kuin Puolustusvoimien Lippujuhlana – voisi olla täytekakkua. Edellämainittuna Puolustusvoimien Lippujuhlana pitäisi myös olla kakun päällä marsipaanista tehty Suomen leijona. Tähän kun saisi elinkeinoelämän mukaan sponsoroimaan niin pysyisi kustannukset alhaisina.

Sisään tultaessa palttoon saisi luonnollisestikin jättää naulakkoon, joka olisi myöskin ilmainen.

Itse messujen ohjelmatarjonta olisi erilainen kuin nykään, sillä nyt on paljon messuja jotka eivät kiinnosta minua. Kirjamessut ovat yksi niistä. Kuka nyt niitä kirjoja joutaa lukemaan kun televisiokanaviakin on nykyään niin monta ettei niistä enää kukaan pysy perillä? Ja jos sitä välttämättä jotain halua lukea vaikka ennen maatemenoa, niin voin suositella Suomen Kuvalehteä. Siinä on tarpeeksi asiallinen lehti missä asiat käsitellään sopivalla vakavuudella – unohtamatta kuitenkaan pilkettä silmäkulmassa. Meneehän siinä nimittäin sarjakuvana ”Helmi ja Heikki” ties kuinka monetta vuotta, ja se on kyllä vallan mainio. Sarjakuva minun makuuni.

Minun messukeskuksessani olisi myös tarpeeksi monta edullista ravintolaa. Monien maiden keittiöt olisivat edustettuina, mutta pääpaino olisi kuitenkin reilussa suomalaisessa kotiruoassa. Olen aina ollut sitä mieltä että jos lapsille syötettäisiin vaikka vatkulia tai munavelliä niin kuin ennen vanhaan allergiatkin pysyisivät kurissa. Mutta ei, nykyään pitäisi olla kaiken maailman kepapit ja thai-ruoat, ei sellaisia ennen vanhaan osattu kaivatakaan.

Paitsi kyllä saisi ja pitäisi olla pitseria minun messukeskuksessani, koska messupäivän päätteeksi pitsa maistuu takuuvarmasti ihan kenelle tahansa. Kinkku-ananas voisi olla hyvä, tai sitten neljän eri lihan jauhelihapitsa.

Pikkunälkään voisi olla kojuissa karjalanpiirakoita erilaisilla päällisillä niin kuin muna-voi tai pelkkä muna. Mielellään eivät olisi kovin kalliita nämä karjalanpiirakat, ja niiden kanssa maistuisi kotikalja ja miksei vaikka mämmi jälkiruoaksi. Jos saataisiin tuoreita koivuja joka päivä näiden kojujen viereen, niin olisi hyvä. Talvella ei tietenkään saisi, mutta sitä varten olisi rakennettu erillinen halli missä niitä olisi pakastettuina. Sekin olisi hieno vetonaula turisteille kun saisi kävellä kylmässä pakkashallissa missä olisi jäisiä koivuja rivissä, ja sitten saisi ostaa lämmikettä kojuista niinkuin minttuviina ja vaikka sitä kotikaljaa. Näissä kojuissa hinnat voisivat olla vähän korkeampia kuin muissa kojuissa koska pakkashallissa kävisi ensisijaisesti turisteja jotka ovat lomalla, ja lomalla ollaan valmiita maksamaan vähän enemmän eksottisista elämyksistä. Paitsi sitten jos osoittautuisi että ostaja olisikin suomalainen niin hinnat olisivat tietenkin halvat. Jos olisi epäselvää onko ostaja suomalainen (jos isä on vaikka Begiasta ja äiti Suomesta) niin sitten asia ratkaistaisiin pärstäkertoimen avulla.

Paljon huoltotunneleita pitäisi tässä messukeskuksessani olla, paljon enemmän kuin nykyään. Minä en nimittäin voi sietää roska-auton ääntä, tai muutakaan huoltoliikennettä. Ja vettä säästäviä painehuuhtelulla varustettuja vessoja pitäisi olla myös tarpeeksi tiheässä. Siinä voisi vaikka käyttää Suomen laivanrakentamisosaamista suunnittelutyössä, niin saisivat poikaimme telakoilla töitä ettei tarvitsisi vallan työttömänä maleksia.

Jos ei haluaisi tulla autolla messuille, niin metro pitäisi olla keskustaan ja lentokentälle. Lentokentälle nyt pitäisi olla metro muutenkin, mutta yksi asia kerrallaan. Vuoroväli saisi olla tiheä, ruuhka-aikana kolme minuuttia ja muulloin 6 minuuttia jottei joutuisi turhaan odottelemaan. Nämä eivät saisi olla niitä täysautomatisoituja metroja mitä nykyään kuluttajille tuputetaan, vaan kuski pitäisi puikoissa olla. Hanurinsoittajia voisi joka vaunussa olla, mutta ne eivät suinkaan keräisi rahaa vaan saisivat palkkansa kaupungilta. Näin pysyisi matkustajat tyytyväisinä ja saataisiin samalla töitä monelle hyvälle hanurinsoittajalle, niistä kun voi pian tulla pula jos ei töitä enää piisaa entiseen malliin.

Messukeskuksen yhteydessä voisi olla myös kylpylä jossa olisi kuntoutusta sotaveteraaneille. Eläkeläisille olisi vapaa pääsy kylpylään, eläkkeet kun ovat nykyään niin pienet. Kunnon vanhan ajan selänpesijä saisi myös olla suihkujen luona. Oikein rotevarakenteinen emäntä pitäisi olla, ei mikään heiverröinen thai-ihminen tahi muu ulkomaalainen. Ei ole nimittäin sellaista suomalaista maatiaisrotunaista voittanutta joka jaksaa jynssätä selkää oikein antaumuksella. Sen verran ronski emäntä voisi itseasiassa olla että jos aikaa jäisi yli selänpesuhommista niin voisi hän vaihtaa autoon talvirenkaat 10–15 kerroksisessa pysäköintihallissa. Sillä aikaa ukot voisivat saunoa ja iskeä tarinaa.

Sitten kun oltaisiin saunottu niin siirryttäisiin kylpylän kahvilan puolelle mihin hintaan kuuluisi Marskin ryyppy, mutta vain yksi, ettei ukot vallan yltyisi juomahommiin. Yksi karjalaisukko siellä kahvilassa pitäisi olla kanssa joka soittaisi hanuria, niin olisi tunnelma taattu. Mutta jos ei olisi niin ei se mitään, silloin siellä soisi Iskelmäradio.

Näillä eväillä olisi kunnon, toimiva messukeskus taattu. Ja silloin olisi varmastikin myös kävijämäärät ihan eri luokkaa kun nykyään, se on sanomattakin selvää. Tämä minun messukeskukseni olisi myös ekologinen sikäli että monet jättäisivät varmastikin silloin ulkomaanloman väliin käydäkseen hienossa keskuksessa, missä voisi asioida omalla äidinkielellään ja käyttää rahaa joka jäisi kotimaahan.

Ja mitä parasta: tällä keinolla maapallo pelastuisi taas sen verran että voisimme taas autoilla hyvällä omallatunnolla muutaman vuoden.

Helsingissä 28.10.2010

Bo Hager

Lautan jäähyväiset

Joskus oli puhetta museosta mutta toisin kävi. Lautta on kuollut - kauan eläköön lautta! On niin vähän sanoja tämän menetyksen jälkeen, olo tyhjä ja alakuloinen.

Chillin'

Siipiveikko

Tänään Superkasilla nähtiin jotain tavallisesta poikkeavaa: luonnon oma lintu!

”Otetaan se kiinni ja tehdään siitä lounas!” huudahti Ilja.

Mutta lintunen oli pirun nopea. Mitä luultavimmin se oli kanahaukka – nehän ovat vikkeliä. Huuhkaja se ei ainakaan ollut.

Kun haukka sitten viimein päätti lähteä samasta ikkunasta kun oli tullut aloimme heti kaipaamaan sitä. Emme me siitä oikeasti lounasta oltaisi tehty (mikrossa 3 minuuttia täydellä teholla). Mutta ehkä maskotti? Luonto ei nimittäin ole ollut näin läsnä vuosiin Superkasilla.

Kirja-arvostelu: Jeesus-nimen atomivoima uskoville

Superkasin kuukauden kirjana on tällä kertaa Tommy Hicksin Jeesus-nimen atomivoima uskoville. Se on vuodelta 1948.

Kirja jatkaa Superkasin suosituksi osoittautunutta kristillisten kirjojen arvostelusarjaa ja on kotimainen hengentuote, oikein avainlippukaliiperia. Tämä ilmoitetaan heti kirjan alussa hieman sekavasti.

Tommy itse ei esiinny kirjan kannessa – jossa esiintyy silloin muodissa ollut ydinräjähdys – vaan vaatimattomasti takakannessa. Huomatkaa hieno mikrofonin johto joka muodostaa T-kirjaimen. Mutta onko se kytketty mihinkään?

No mutta näin hienojen kansien välistä luulisi löytävän kiehtovaa luettavaa? Väärin. Kirjan teksti on aivan kuolettavan tylsää, jopa siinä määrin ettei sitä varsinaisesti ole edes luettu tätä arvostelua varten, mitä nyt selailtu sieltä täältä.

On sinänsä ymmärrettävää että 60 vuotta vanhan kirjan kieli ei voi enää olla kaikkein freeseintä, mutta Tommy näyttäisi rakastavan sanoja niinkuin ”vanhurskas”, ja jokaisen lauseen jälkeen pitäisi olla pläräämässä raamattua että voisi verrata mitä Heprealaiset ovat sanoneet samasta asiasta.

Lisäksi Tommy näyttäisi olevan kovin mustavalkoinen uskossaan. Rentoutuisi vähän. Ei näiden jumala-hommien nyt niin vakavia tarvitse olla?

Itseasiassa, tarkastellaanpa taas Tommyn kuvaa. Jep. Selvästi kakkahätäisen näköinen.


Onneksi vastaus löytyy kirjasta: Tommy on viettänyt liikaa aikaa hengellisten harjoitusten parissa ja hänestä on tullut uskonkiihkoilija. Kuka olisi uskonut että teoksesta oikeasti löytyi vastaus johonkin mieltä askarruttavaan kysymykseen?

Kaiken kaikkiaan teksti ei siis ollut täysin vailla meriittejä, ja siitähän ei pääse mihinkään että kansi on ilmiömäinen.

Superkasin arvosana: Sisältö: 5, kansi: 10 = 7,5

Taide jäljittelee todellisuutta

O-ou. Nyt siitä tehdään jo lastenkirjoja.

Voisiko siis sanoa että polkupyörien korjaaminen on nyt saavuttanut myyttiset mitat?

Dr Sexy

Kuka sanoo ettei matka sairaalaan voisi olla aistikas kokemus? Kaikki tietää ettei seksikkyydessä ole mitään seksististä.

Estebanista ja sen tekijöistä

Kirjoittanut Bo Hager

Kun minua pyydettiin luonnehtimaan Esteban-kirjan tekijöitä ensimmäinen ajatukseni oli: harvinaisen lahjaton joukko tunareita. Voin rehellisesti sanoa näin, koska olen liian kauan seurannut vierestä näiden nuorten sällien sähläämistä tämän niin sanotun lehden parissa.

Siitä on jo kahdeksan vuotta, mutta muistan sen kuin eilisen päivän kun katselin vierestä miten ensimmäinen lehti valmistui. Jo silloin ajattelin: tuosta nyt ei jumalauta tule yhtään mitään. Monistavat pikku läpyskäänsä jossain pimeässä kellarissa, silmät innosta kiiluen. Mustavalkoisena, vaikka minulle tulee postilaatikosta lähikaupan mainoksetkin nykyään värillisenä. Taitaa pojilla olla ihan liian vähän tekemistä kun tuollaiseen hommaan ryhtyvät.

Nythän täytyy kyllä myöntää että minua on joskus sanottu kyyniseksi. Minä myönnän tämän piirteen itsessäni. Sättiessäni näitä nuoria kolleja takaraivossani seikkaili siis kyllä aavistus siitä että tässä voisi olla jonkun suuremman asian siemen, sitä en kiellä. Suurmiehetkin ovat saattaneet ponnistaa hyvin yksinkertaisista oloista, ja onhan monet maamme presidenteistäkin varttuneet savupirteissä. Joten en pitänyt täysin mahdottomana että tästä Estepanista olisi vaikka sukeutunut uusi »Helmi ja Heikki».

Ha ha. Ja katin kontit. Kahdeksan vuoden jälkeen lehti on yhä yhtä surkea tekele kuin silloin muinoin, ja painoskaan ei ole yhtään sen suurempi. Hyvä jos tämä Strömmani saa kymmenen lehteä vuodessa myydyksi… jos ei kertakaikkiaan anna niitä pois. Se kuulkas nyt on jumalauta tyhmintä mitä voi tehdä – niin kuin heittäisi rahaa kaivoon. Jos minä olisin ikinä ryhtynyt vastaavan lehden tekoon asiat olisivat olleet toisin. Olisin kirjoittanut olennaisista asioista, hommanut alusta alkaen tarpeeksi tilaajia ja myynyt lehden mainoksia täyteen. Sillä tavalla nähkääs asiat olisivat saavuttanut ihan toisenlaiset mittasuhteet. Mutta eihän sille voi kertakaikkiaan mitään että jos hölmöläiset johonkin ryhtyy, niin eihän siitä mitään tahdo tulla.

No nyt lukija tietenkin kysyy että miten sitä lehteä sitten tehdään, jos kerran olet siinä niin hyvä? Minulla ei tietenkään ole muodollista »lehtineekeri»-koulutusta, mutta on minulla sentään järki päässä päinvastoin kun näillä nuorilla juipeilla. Lehden tekoonhan ei tarvita kun hitusen maalaisjärkeä, ja sitten pitää tietenkin kirjoittaa mielenkiintoisista aiheista. Niitä voisi olla:

• Ikäihmisten hammashuolto

• Luonto ja mökkeily

• Hallituksen möhlimiset

• Suomen talvisota ja Mannerheim

Sitäpaitsi tästä Estepanista puuttuu kunnon ristikko. Ikinä ei pidä aliarvioida kunnon ristikon vetovoimaa. Palkinnoksi riittää mainiosti paketti kahvia, ei sen tarvitse sen kummempaa olla. Paitsi joulunalusaikana pitää tietenkin palkintona olla kinkku. Myöskin jos voisi olla kuvia näteistä flikoista niin se olisi hyvä. Siinä olisi lehti minun makuuni!

No mutta entäs sitten tämä lehti? Ensimmäinen missä ollaan menty metsään – ja pahasti – on nämä sarjakuvat. Ensinnäkään en tunne ketään joita sarjakuvat kiinnostaisivat. Ja jos vaikka kiinnostaisikin, niin sitten niiden pitäisi olla hauskoja, niin kuin »Helmi ja Heikki» – siinä on tavoitettu jotain olennaista. Mutta nämä sällit ovat toista maata; minkä aiheen valitsee esimerkiksi tämä Salakka? Paskan! Ei se tietääkseni ole kenestäkään hauskaa.

No, totuuden nimissä en ole juurikan viitsinyt perehtyä tähän Estepan-lehteen vuosien mittaan, mitä nyt omia kolumnejani olen lueskellut. Niissä sentään kiteytetään se olennainen asia mistä puhuin aikaisemmin. Ja kyllä täytyy sanoa että lukiessani niitä nyt uudestaan, niin harvoin näkee niin hyvin kirjoitettua tekstiä. Siinä kuulkaas silmä lepää.

Lehtiala on menettänyt minussa todellisen lahjakkuuden.

Extra extra

Kiitos Esteban 2002–2010:n ilmestyspäivämäärä lähestyy! Jotta odottaminen ei kävisi pitkäksi voimme vaikka sillä aikaa lukea Esteban Extraa, joka on saatavilla Superkasin neukkarin pöydältä eikä juurikaan muualta, kun ei millään jaksa viedä mihinkään.

Tämän vaatimattoman nelisivuisen julkaisun ainoa tehtävä taitaa olla tulevan kirjan mainostaminen – mutta se ei tietenkään poissulje sitä että siinä on kolme sivua uutta materiaalia. Sinä onnenpekka joka saat sen käsiisi!

Kiitos Esteban 2002–2010

Tunnetko jo Esteban-lehden? Jos et, niin nyt tutustuminen on kätevää aloittaa tällä liki 200-sivuisella, komialla kokoelma-albumilla. Kustantajan mukaan se on ”hipstereiden Pahkasika”, mutta onko se hyvä vai huono asia? Se selviää vain lukemalla.

Kiitos Esteban 2002–2010:n virallinen julkaisu on 10.9., mutta voi olla hyvä idea tilata ennakkoon, koska näyttää siltä että albumi tullaan myymään loppuun ensimmäisten minuuttien aikana – itseasiassa näyttää siltä että se tullaan repimään käsistä ja hommaa menee käsirysyksi, ja kuinka hauskaa se on? Aivan oikein, ei kovinkaan.

Parasta siis vain tilata se ennakkoon täältä.

Lisää hauskoja sarjakuvia!

Christerin Rumbasta tuttu Doolbyland-sarjis on saanut oman bloginsa.