Retkikuntani,
Shhh! Ei sanaakaan. Ruotsalaiset ovat perässämme. Nyt on tärkeää ettei kukaan sano sanaakaan. Älkää liikkuko. Niin no, oli ehkä huono idea sytyttää tämä valtava kokko erämaajärven rannalle juuri nyt kun meitä seurataan, mutta retkikuntani tarvitsee piristystä, olemmehan olleet pakomatkalla jo yli 20 minuuttia. Okei, jos puita tarvitsee hakea lisää, niin olkoon sitten niin. Mutta äänettömästi. Ja Matti jätä suosiolla se moottorisaha kun menette.
Ruotsalaiset eivät vaikuta vihaisilta vaan lähinnä hyvin pettyneiltä. Faktaahan on se että retkikuntamme on varastanut vanhan Saabin ja ajanut sen ihastuttavan puodinpitäjän näyteikkunan läpi. Siihen nähden onkin kummallista etteivät ruotsalaiset ole sen vihaisempia, lähinnä ne vaikuttavat neuvotteluhaluisilta ja ilmoittivat heti kättelyssä että he tasa-arvon nimissä käyvät neuvottelut mieluiten Julianan kanssa. Me otimme tietenkin heti jalat alle.
Ai perhana, minulla on nälkä. Onko kenelläkään syötävää? Vaahtokarkit olisivat esimerkiksi nyt mitä parasta leiritulimuonaa. Ai ei vai? Näitä käpyjäkö minä sitten poimin maasta ja syön? Olenhan sentään retkikuntamme johtaja, ja nyt jos koskaan esimiestaitoni punnitaan. Okei, voin maistaa käpyä, mutta vaan ihan pikkasen.
Shhh! Mikä tuo oli? Hemmetin hemmetti, ne ovat lähettäneet koirat peräämme! Nyt olemme tuhon omia. Tuhon omia! EMME IKINÄ SELVIÄ HENGISSÄ! KOIRAT RAATELEVAT MEID --- Kiitos Matti litsarista. En saa menettää malttiani! Puuh.
Suunnitelma on nyt tämä: Jätämme koirille tämän Iljan havunneulasista ja kaarnasta leipoman kakun ja suuntaamme syvemmälle metsään! Retkikuntamme: juoskaa!
Hengästynyt johtajanne,
Casper G. Stroemman
1 comment:
Go Kassu go!
Post a Comment