Retkikunta: Merta näkyvissä!

Retkikuntani!

Minun ylitseni velloo tällä hetkellä suuria ilon aaltoja, koska totisesti: olemme saapuneet Hankoon!

Kävi ilmi että olemme kävelleet lähinnä ympyrää viime viikkoina aikana. Koska haloo, eihän Lappohjasta Hankoon nyt kävele kun tyyliin kahdessa päivässä, ja me olemme olleet matkalla viisi viikkoa. Mutta meren näkeminen saa unohtamaan kaikki tähänastiset vastoinkäymiset!

Ensitöikseen Ilja piirsi meille kartan:


Tästä ansiokkaasta toiminnastaan hänet ylennetään tästä päivästä lähtien retkikunnan kartturiksi. Onneksi olkoon nimityksen johdosta!

Olimme kaikki nääntyneitä pitkän vaelluksemme jälkeen, joten minä päätin ensitöikseni johdattaa retkikuntani syömään suomen isoimman jäätelötötterön rannalla törröttävään kioskiin! No sehän oli kiinni. Tyypillistä. No, eihän nyt ole varsinainen sesonki, joten onhan se ymmärrettävää. Eihän kukaan tuossa jäähileisessä vedessä halua uida.

Unohdimme kuitenkin pian jäätelöhimomme, koska rannalla törmäsimme Pekkaan ja Mattiin! Ensin luulin heitä kahdeksi laitapuolen kulkijaksi; makasivathan he rannalla kuin kaksi hampuusia repaleisissa toppatakeissaan. Kävi kuitenkin ilme että he olivat saanut kyydin neljä viikkoa sitten Baari Barbaarista Hangon Kasinolle missä he kaikkia odotuksia vastaisesti olivat olleet onnekkaita; Hedelmäpeli-Pekka oli nimittäin voittanut jack-potin Kasinon yksikätisestä rosvosta! Siitä saakka he ovat majailleet Hangossa ja rellestäneet. Mutta siitä todellakin on jo neljä viikkoa, ja rahoista ei ole jäljellä kuin kaamea kankkunen ja luurangoksi palanut Daihatsu Charade.

Jälleennäkeminen oli kuitenkin iloinen, eikä vanhoja muistella. Nyt lähdemme Saksaan SuperFast Ferryllä! Juoksimme satamaan missä meitä odotti tämä näky:



Retkikuntani.

Huomenna!

Teidän Jumalan armosta,
Retkikunnan johtaja,
Casper G. Stroemman