Retkikuntauutisia

Rakas retkikuntani,

Vuosi on alkanut raskaasti. Auto-onnettomuutemme jälkeen emme millään saaneet liftiä Hankoon, joten päätimme kävellä. Se on osoittautunut oletettua raskaammaksi. Olisin melkein valmis käyttää termiä ”raamatullinen” vaelluksestamme.

Joulun vietimme Hangontienvarrella, korsumuseossa. Pyhät kuluivat sinänsä rauhallisissa tunnelmissa, mutta minun mieleni oli raskas. Koen etten huolehdi miehistöstäni parhaimmalla mahdollisella tavalla, ja vallastasyöksyn vaara on ilmeinen. Toki vielä olen pitänyt miehistön moraalin korkealla pelkällä karismallani. Mutta sekään ei riitä loppumattomiin.

Sain joululahjaksi ylimatruusi Pekiltä pahkakupin. Ilahduin siitä, koska jalopuinen rasiani missä pidin nuuskaa, lasihelmiä ja lampaansuolesta tehtyjä kondomeja paloi poroksi vanhan kuunarin kanssa. Uudessa kupissa aion pitää lähinnä Pectus-pastilleja heti kun niitä on saatavilla. Mitä antaisinkaan juuri nyt Pectus-pastillista!

Pekka ja Matti lähtivät Tapanina vaeltamaan Barbaari-baariin, eikä niitä sen koommin ole näkynyt. Ehkä parempi niin, minulla ei välttämättä ole tarjota heille tässä tilassa heidän tarvitsemaa johtajuutta ja päämäärää. Jumalan siunausta heidän matkallensa.

Lähdimme heti vuodenvaihteen jälkeen taas vaeltamaan Hankoon päin. Kenkäni olivat kastuneeet tässä vaiheessa niin läpikotoisin että jouduin tekemään uudet papattimatoista. Kaikki meni hyvin kunnes joku paikallinen pojannaskali sytytti ne palamaan. Voin kertoa että seuraavat kolme ja puoli kilometriä taitettiin vauhdilla. Nyt olen taas vanhojen kenkien varassa.

Mutta ei mitään huonoa ettei jotain hyvääkin. Olemme yrittäneet pitää retkikunnan tieteellistä tasoa yllä, ja olemmekin tehneet Hangontiellä paljon eläinhavaintoja. Ilja onkin matkamme ratoksi tehnyt muutamia puupiirroksia:


”Kasiainen”



”Luovan luokan eläimiä”


”Ville Repo”

On ilo huomata että eteläsuomessakin riittää vielä uusia eläinlajeja löydettäväksi.Emme ehkä ole nimenneet niitä kovin hyvin, mutta te ymmärrätte, olemme väsyneitä.

Vaan silmissämme siintää palo.

Jumala meitä armahtakoon,

Retkikunnan johtaja,
Casper G. Stroemman