Kirjoittanut Kasper Strömman
Saapuessani kirjamessuille esiintymiseni oli peruttu. ”Voit kuitenkin signeerata jos haluat”, minulle luvattiin.
Ensimmäinen puolituntia signeerauspöydässä meni hiljaisissa merkeissä. Päinvastoin kuin luulisi ei ollut tungosta, vaikka oli lauantai. Kaukana haukkui koira.
”Vihdoinkin! Haluatko signeeraukseni? Olet ainoa toivoni!”
”Päästä irti, satutat minua. Haluan vain tietää missä e-kirjojen osasto on.”
Jotten näyttäisi häviäjältä päätin yrittää näyttää kiireiseltä lukemalla omaa kirjaani. Sitäpaitsi, voisihan hauskat jutut piristää minua. Paitsi olin kyllä lukenut ne kaikki.
Signeeraustilaisuuden jälkeen kävin vaeltelemassa messuilla. Yhdelle pöydälle oli dumpattu kokoelma selvästi ei-haluttuja kirjoja.
Tämä seksuaalikirjallisuuden bibliografia oli erityisen tylsä, pelkkä pitkä luettelo kirjallisuusnimikkeitä vuosilta 1549–1989. Merkillepantavaa on tosin aloitusvuosiluku: paljonko kirjoja vuonna 1549 ylipäätänsä julkaistiin, saatika sitten seksuaalikirjallisuutta?
Päätin mennä kustantajan pöydälle vauhdittamaan teokseni myyntiä. Huhuu? Hauska kirja? Olisiko kiinnostuneita? Messuyleisö olisi selvästi tarvinnut jotain lisähoukutinta, niinkuin ilmaisen kynän tai heijastimen.
Hyvänä uutisena todettakoot kuitenkin lopuksi että päinvastoin kuin luulisi niin kustantaja ei myynyt vielä loppuun kaikkia Estebaneja, joten huomenna ehtii vielä kirjamessuille ostoksille! Voisi siis sanoa että tässäkin päivässä oli tavallaan kultareunus.
3 comments:
Kiitos Kasper (ja Bo Hager) todella syväluotaavasta - etten jopa sanoisi holistisesta - kirjamessuraportoinnista! Kyllä sen vaan joutuu jokainen messuvieras toteamaan todeksi: se on vanhemmat rouvashenkilöt kun tämän maan kulttyyrin kuluttaa.
Alltså som jag skratta när jag läste det här! Men när jag tänker efter var det inte alls roligt.
hieno kiteytys kirjamessujen ihanuudesta.
Post a Comment