Joskus me täällä Superkasillakin käydään ulkoilmassa. Silloin voi nähdä tällaisia asioita:
”Kallio” saa luonnossa ihan uuden merkityksen. Mutta eikö tuosta lätäköstä kurkkaa valtava vauvan pää? (Vai tikittääkö minun biologinen kelloni vaan?)
Tämä auringon lämmittämä, jykevä paasi taas haluaa viestittää skandinaavisudeestaan luonnon omin keinoin. Kiitos kallio.
Myös puissa on nähtävää. Tämä komea, madonsyömä mänty tuntuisi ikäänkuin muodostavan oman merkkikielensä jolla se kommunkoi meille! Vie korvasi aivan lähelle runkoa... juuri niin... voitko kuullaa kuinka puu kuiskaa JUMALAUTA MADOT SYÖVÄT MINUA sinulle?
Toki luonnossa näkyy tätä nykyä myös ihmisen jälkiä. Se taas opettaa meille kaikille arvokkaan opetuksen: kaikki ITE-taide ei suinkaan ole arvokasta, tai edes hyvää.
Näkemiin ensi vuoteen!
Thursday, 10 July 2008
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
7 comments:
I agree with you about these. Well someday Ill create a blog to compete you! lolz.
It could challenge the ideas of the people who visit your blog.
What a great moment of reading blogs.
Baw, kasagad-sagad sa iya ubra blog!
Kiitoksia luontoraportista!
Elämälle kiitos!
Tosiaan -- what a great moment of reading blogs!
Someday I will challenge the ideas of the people who visit your blog.
Post a Comment