Rakkaat retkikuntaveljet

Odotettuani teitä aikani Amerikan mantereella ikävystyin (ehkä tunsin itseni hieman yksinäiseksikin) ja siksi päätin jatkaa matkaani. Jälleen ilman teitä. Ehkä muutitte mielenne matkan päämärän suhteen, ehkä päätitte sittenkin jäädä kotiin. Oli miten oli, toivon, että tämä viesti tavoittaa teidät.

Olen saapunut maahan, joka hämmästyttää minua suuresti ja toivon, että saavutte pian jakamaan tämän kanssani.Tätä maata kansoittaa kansa, joka elää ihailtavassa sopusoinnussa luonnon kanssa. Voin jo nähdä kuinka koko Superkasi yhdessä kaivaa maasta villiperunoita ja poimii puskista marjoja harmonian ja rakkauden vallitessa. Täällä emme tarvitse vaatteita erottamaan meitä äiti maasta, joten jättäkää hupparit kotiin.

Iloiset uutiset eivät suinkaan lopu tähän; häitäni vietettiin täällä viime viikonloppuna.Ikävää että ette voineet olla mukana, mutta ymmärtänette, että emme malttaneet odottaa.



Tietysti, jos tämä harmonia-ajatus ei nappaa, voimme myös perustaa tänne ihan vaan perinteisen kolonialistisen siirtokunnan ja laittaa nämä puskaihmiset tekemään kunnon työtä (ilman palkkaa tietetysti).