Superkasin haastattelussa rillipäinen haukka

- Terve haukka, se olemme sitten vain sinä ja minä täällä työhuoneella, muut ovat näet lähteneet joulunviettoon.
- KIIII!
- Niin, minä luulin että te haukat lähdette etelään talveksi, mutta sinä olet kuitenkin jäänyt hengailemaan tänne Castreninkadun kulmille?
- KIIII! KIIII!
- Just. Miksi sinulla muuten on silmälasit, eikö sinulla pitäisi olla ”haukankatse”?
- KIIIIIII!
- Niin. Niin kai se sitten parantaa sitä entisestään. Eikö sinusta kuitenkin välillä tunnu että olet ”haukannut liian ison palan” tässä näkökysymyksessä?
- KIIII? KIIII!
- Okei päästän sinut lähtemään, olen itsekin tässä pian lähdössä, muista laittaa ovi perässäsi kii.
- KIINNI!

Arvostelussa ranskalainen pitsa

Koska Superkasin jokaperjantainen pitsaperinne on ikävästi päässyt katkeamaan kävimme pari perjantaita sitten pitsalla Roubaixin kaupungissa pohjois-Ranskassa.

Alkuasetelma oli lupaava; pitserian nimi kuulosti autenttiselta ja henkilökuntakin puhui italiaa keskenään. Pöydissä oli sääntöjenmukaiset kynttilät tungettuna vanhoihin viinipulloihin, tiiliseinästä oli kuorittu rappaus ja seinillä roikkui valkosipuliletkoja. Myös nurkassa istuva nuoripari herätti luottamusta; olihan miehellä yllään ns. tank top ja tukassaan paljon geeliä.

Aaah.

Al Tonnokin saapui ajallaan ja näytti mitä herkullisimmalta, temperamenttisesti paiskattuine muniineen kaikkinensa.

Mutta: kaiken tämän jälkeen minulla on suorastaan pettymys ilmoittaa että ensimmäinen pala kyseistä pitsaa raotti oven maailmaan jossa olemme kaikki käyneet, halusimme tai ei. Maailma joka on pakattu rapisevaan muoviin hiusverkkoisten tehdastyöläisten toimesta; tämä pitsa oli täydellinen kopio Saarioisten tonnikalapitsasta, paksuine taikinaisine pohjineen kaikkinensa!

Arvosana 5+. Olihan se sentään lämmin, päinvastoin kuin Saarioisten pitsa yleensä.

PS. Ai että minkä takia Superkasin perjantaipitsaperinne on katkennut? Ikävä kyllä tähän ei ole selitystä. Tai sitten se painii samassa sarjassa Loch Nessin ja Sasquatchin kanssa, eli salaisuuden peitossa. Emme ehkä ikinä saa tietää.

Superkasin pikkujoulukeilaus

Viime torstaina Superkasi voimisteli taas kollektiivista rannettaan jokavuotisen pikkujoulukeilauksen parissa.


”Joo, ei oo paha paikka.”


”Ai montako keilaa olen kaatanut? Niin, niin keilapallolla...mistä niitä kenkiä saikaan?”


”Keilausta? Miten vaikeaa se voi olla?”


”Shine on you crazy diamonds!”


”Voidaanko me jo lähteä?”


”Niin Ville, niitä kenkiä on kuulemma tuossa seinän vieressä, kenkätelineessä.”


Objects in the rear view mirror might appear more skilful than they are.


Numerot puhuvat puolestaan.


”Ladies and Gentleman, we have a wiener!”

Terveisiä Ranskasta

Ranskan oppitunti 1.

Ranskan oppitunti 2.

Katunäkymiä

Joskus olematon syksynkaltainen talvi saa katseen kohti töppösenkärkeä. Juuri siksi super8 on panostanut tässä kvartaalissa katumarkkinointiin.



Tarkkailimme myös muita katutasolla viestijöitä: joku tarjoaa hengellisiä, toinen lain tuollapuolen olevia palveluja.