Jalkapallopöytä oli taas kolikkomallia, tuttuun tapaan 25 länsi-afrikan frangilla jäykästi mutta luotettavasti toimiva tukeva ulkopeli. Tällä kertaa paikallisia teinejä vastaan pelattiin täyseurooppalaisella joukkueella johon Kasperin lisäksi kuului ranskalainen Aurelie.
Cotonousta poiketen tässä uneliaassa kylässä sai neljän pallon sijaan peräti yhdeksän(!) palloa, jota täytyy pitää suorastaan anteliaana. Palloista kahdeksan olivat täysin kelpoa raakakumia, mutta viimeinen oli pieni, kivikova ja läikikäs ja muistutti täten lähinnä viiriäisen munaa. Sen lisäksi että tämän pallon peliominaisuudet olivat kehnot se muuttui myös käytännössä näkymättömäksi illan pimetessä; tässä baarissa omistaja ei näet ollut panostanut ulkovalaistukseen.
Matsi sinänsä oli yhtä lahtausta: Aurelien vankka ranskalaisperäinen pelitaito yhdistettynä Kasperin jatkuvan Superkasilla saamaan treeniin jättivät afrikkalaisen joukkueen väistämättä kakkoseksi, vaikka sen pelitaito sinänsä oli korkeampi kuin pääkaupungissa. Ystävyyshengessä pelattu peli oli kuitenkin mitä parasta viihdettä, ja yön pimetessä molemmat joukkueet lähtivät hikisinä mutta onnellisina troppisen yön lämpimään syleilyyn tuhannen heinäsirkan säestämänä.
Ranskankielissä maissa pöytäjalkapallo tunnetaan nimellä 'Le baby-foot'.
No comments:
Post a Comment