Laihanlaisia puita

Välillä sitä huomaa arvostavansa puita. Toisinaan arvottavansa. Kenties vääränlaisinkin perustein. 

Usein puut vain ohittaa, aivan kuin ne olisi jonkinlainen itsestäänselvyys. Tästä ei voi syyttää puita. Ehkei edes ohikulkijaa. Joskus asiat vain ovat.

Tänään töissä oli ihan kivaa. Sellaisia pieniä onnistumisia. Olisi tietysti mukavaa jos voisi sanoa valloitaneensa yhdess päivässä avaruuden, mutta ihan tavallinen päivä oli. Sellainen hyvä peruspäivä.

Pitkä puikko

Pitkä puikko. Tulee ihan mieleen lapsena tv:stä katsomani hiihtokilpailut ja maaliin saapuneiden haastattelut. Siinä se nenän alla sankareilla keikkui, jäätyneenä. Mitä kovempi taistelu, sitä pidempi puikko.

 

Runebergin päivä

Runbergin päivä on kuin pieni lupaus siitä, että kevät kolkuttelee kohta ovelle. Se on myös merkkipaalu, että synkin vaihe talvesta on jo takana. 

Tänään kokoonnuimme viettämään Runebergin päivää syömällä edesmenneen porvoolaisen nimikkoleivoksia. Samalla puhuimme elävistä ja kuolleista artisteista sekä heidän puolisoistaan. –Meillä oli ihan kivaa.

Ulkona oli noin 15 astetta pakkasta ja kirkas auringon paiste.

Lisää lunta tupruttelee

Taivaalta on taas tuprutellut lisää lunta. Tänään työhuoneella ovat olleet Pekka, Mira, Ville, Peki, Kasper, Jussi, Ilja ja Antti. Antti on ihan uusi heppu täällä työhuoneellamme. –Mukavan oloinen poika. Saapahan nähdä tuleeko illaksi myös Tuomo töihin. Hän on näin korona-aikana tehnyt töitä keskitasanteellamme pitääkseen riittävät turvavälit muihin. –Järkevä poika. 

Sellaisia me täällä Superkasilla ollaan. Useimmiten ihan järkeviä ja mukavia. Poikia ja tyttöjä. 

Melko luminen päivä

 Paljon on maailmassa muuttunut sitten viimeisimmän postituksemme. Maahan on esimerkiksi satanut ihan uutta lunta. Loppu viikoksi ollaankin sitten luvattu taas kovia pakkasia. Me täällä Superkasilla odotamme jo kovasti kevättä. Kivaa silti, että maassa on nyt lunta.