Kirjoittanut Bo HagerKun Estepan-lehden päätoimittaja Strömman pyysi minua puhumaan Helsingin Kirjamessuille, vastaukseni oli luonnollisesti jyrkkä kieltäytyminen. Syy ei ole suinkaan Strömmannin. Estepanin monivuotisena avustajana voin nimittäin kertoa että lehti on ihan mukiinmenevä ja Strömmanni ihan hyvä pestissään, joskin hieman kirkassilmäinen.
Ei, syy on se että tämä poikahan ei suostu astumaan jalallaankaan Helsingin Messukeskukseen – se jos jokin nimittäin on hölmöläisten rakentama kompleksi.
Muistan hyvin kun messuhallit rakennettiin. Sitä ennenhän siinä paikassa oli komea Pasilan ravirata missä saatoin käydä useaankin otteeseen hevostelemassa. Mutta kun grynderit pääsivät sitten 70-luvulla sitä purkamaan ja keskenään sopimaan maakauppoja, niin eihän siitä hääppöstä jälkeä tullut.
Jos minä nyt saisin suunnitella messkeskuksen alusta, tekisin kaiken toisin.
Ensinnäkin alueella olisi vapaa pysäköinti. Eikö ole tarpeeksi että messuilla – minne tullaan ostamaan asioita – on sisäänpääsy, mutta sitten pitäisi vielä maksaa auton pysäköinnistä! Se nyt vaan on silkkaa rosvousta. No, totuuden nimessähän pysäköinninhän pitäisi aina olla joka paikassa maksutonta, mutta yksi asia kerrallaan.
Sen lisäksi että pysäköinti olisi ilmaista auto pitäisi saada tarpeeksi lähelle sisäänkäyntiä. Jos tämä ei ole mahdollista parkkikenttää laajentamalla, pitää rakentaa 10–15 kerrosta korkea parkkitalo. Mutta sen ei pitäisi olla sekava, että löytää takaisin autolleen, ja pysäköintipaikkojen tulisi olla leveät, että auton ovet saa kunnolla auki. Minun messukeskuksessani olisi tällainen parkkitalo.
Sitten kun tultaisiin sisälle itse messkukeskukseen pitäisi olla kahvitarjoilu. Kahvi ei paljon kustanna. Mielellään saisi olla pannukahvia, mutta suodatinkahvikin käy kunhan se on Presidenttiä. Pullakranssi voisi olla kanssa, ja merkkipäivänä – niin kuin Puolustusvoimien Lippujuhlana – voisi olla täytekakkua. Edellämainittuna Puolustusvoimien Lippujuhlana pitäisi myös olla kakun päällä marsipaanista tehty Suomen leijona. Tähän kun saisi elinkeinoelämän mukaan sponsoroimaan niin pysyisi kustannukset alhaisina.
Sisään tultaessa palttoon saisi luonnollisestikin jättää naulakkoon, joka olisi myöskin ilmainen.
Itse messujen ohjelmatarjonta olisi erilainen kuin nykään, sillä nyt on paljon messuja jotka eivät kiinnosta minua. Kirjamessut ovat yksi niistä. Kuka nyt niitä kirjoja joutaa lukemaan kun televisiokanaviakin on nykyään niin monta ettei niistä enää kukaan pysy perillä? Ja jos sitä välttämättä jotain halua lukea vaikka ennen maatemenoa, niin voin suositella Suomen Kuvalehteä. Siinä on tarpeeksi asiallinen lehti missä asiat käsitellään sopivalla vakavuudella – unohtamatta kuitenkaan pilkettä silmäkulmassa. Meneehän siinä nimittäin sarjakuvana ”Helmi ja Heikki” ties kuinka monetta vuotta, ja se on kyllä vallan mainio. Sarjakuva minun makuuni.
Minun messukeskuksessani olisi myös tarpeeksi monta edullista ravintolaa. Monien maiden keittiöt olisivat edustettuina, mutta pääpaino olisi kuitenkin reilussa suomalaisessa kotiruoassa. Olen aina ollut sitä mieltä että jos lapsille syötettäisiin vaikka vatkulia tai munavelliä niin kuin ennen vanhaan allergiatkin pysyisivät kurissa. Mutta ei, nykyään pitäisi olla kaiken maailman kepapit ja thai-ruoat, ei sellaisia ennen vanhaan osattu kaivatakaan.
Paitsi kyllä saisi ja pitäisi olla pitseria minun messukeskuksessani, koska messupäivän päätteeksi pitsa maistuu takuuvarmasti ihan kenelle tahansa. Kinkku-ananas voisi olla hyvä, tai sitten neljän eri lihan jauhelihapitsa.
Pikkunälkään voisi olla kojuissa karjalanpiirakoita erilaisilla päällisillä niin kuin muna-voi tai pelkkä muna. Mielellään eivät olisi kovin kalliita nämä karjalanpiirakat, ja niiden kanssa maistuisi kotikalja ja miksei vaikka mämmi jälkiruoaksi. Jos saataisiin tuoreita koivuja joka päivä näiden kojujen viereen, niin olisi hyvä. Talvella ei tietenkään saisi, mutta sitä varten olisi rakennettu erillinen halli missä niitä olisi pakastettuina. Sekin olisi hieno vetonaula turisteille kun saisi kävellä kylmässä pakkashallissa missä olisi jäisiä koivuja rivissä, ja sitten saisi ostaa lämmikettä kojuista niinkuin minttuviina ja vaikka sitä kotikaljaa. Näissä kojuissa hinnat voisivat olla vähän korkeampia kuin muissa kojuissa koska pakkashallissa kävisi ensisijaisesti turisteja jotka ovat lomalla, ja lomalla ollaan valmiita maksamaan vähän enemmän eksottisista elämyksistä. Paitsi sitten jos osoittautuisi että ostaja olisikin suomalainen niin hinnat olisivat tietenkin halvat. Jos olisi epäselvää onko ostaja suomalainen (jos isä on vaikka Begiasta ja äiti Suomesta) niin sitten asia ratkaistaisiin pärstäkertoimen avulla.
Paljon huoltotunneleita pitäisi tässä messukeskuksessani olla, paljon enemmän kuin nykyään. Minä en nimittäin voi sietää roska-auton ääntä, tai muutakaan huoltoliikennettä. Ja vettä säästäviä painehuuhtelulla varustettuja vessoja pitäisi olla myös tarpeeksi tiheässä. Siinä voisi vaikka käyttää Suomen laivanrakentamisosaamista suunnittelutyössä, niin saisivat poikaimme telakoilla töitä ettei tarvitsisi vallan työttömänä maleksia.
Jos ei haluaisi tulla autolla messuille, niin metro pitäisi olla keskustaan ja lentokentälle. Lentokentälle nyt pitäisi olla metro muutenkin, mutta yksi asia kerrallaan. Vuoroväli saisi olla tiheä, ruuhka-aikana kolme minuuttia ja muulloin 6 minuuttia jottei joutuisi turhaan odottelemaan. Nämä eivät saisi olla niitä täysautomatisoituja metroja mitä nykyään kuluttajille tuputetaan, vaan kuski pitäisi puikoissa olla. Hanurinsoittajia voisi joka vaunussa olla, mutta ne eivät suinkaan keräisi rahaa vaan saisivat palkkansa kaupungilta. Näin pysyisi matkustajat tyytyväisinä ja saataisiin samalla töitä monelle hyvälle hanurinsoittajalle, niistä kun voi pian tulla pula jos ei töitä enää piisaa entiseen malliin.
Messukeskuksen yhteydessä voisi olla myös kylpylä jossa olisi kuntoutusta sotaveteraaneille. Eläkeläisille olisi vapaa pääsy kylpylään, eläkkeet kun ovat nykyään niin pienet. Kunnon vanhan ajan selänpesijä saisi myös olla suihkujen luona. Oikein rotevarakenteinen emäntä pitäisi olla, ei mikään heiverröinen thai-ihminen tahi muu ulkomaalainen. Ei ole nimittäin sellaista suomalaista maatiaisrotunaista voittanutta joka jaksaa jynssätä selkää oikein antaumuksella. Sen verran ronski emäntä voisi itseasiassa olla että jos aikaa jäisi yli selänpesuhommista niin voisi hän vaihtaa autoon talvirenkaat 10–15 kerroksisessa pysäköintihallissa. Sillä aikaa ukot voisivat saunoa ja iskeä tarinaa.
Sitten kun oltaisiin saunottu niin siirryttäisiin kylpylän kahvilan puolelle mihin hintaan kuuluisi Marskin ryyppy, mutta vain yksi, ettei ukot vallan yltyisi juomahommiin. Yksi karjalaisukko siellä kahvilassa pitäisi olla kanssa joka soittaisi hanuria, niin olisi tunnelma taattu. Mutta jos ei olisi niin ei se mitään, silloin siellä soisi Iskelmäradio.
Näillä eväillä olisi kunnon, toimiva messukeskus taattu. Ja silloin olisi varmastikin myös kävijämäärät ihan eri luokkaa kun nykyään, se on sanomattakin selvää. Tämä minun messukeskukseni olisi myös ekologinen sikäli että monet jättäisivät varmastikin silloin ulkomaanloman väliin käydäkseen hienossa keskuksessa, missä voisi asioida omalla äidinkielellään ja käyttää rahaa joka jäisi kotimaahan.
Ja mitä parasta: tällä keinolla maapallo pelastuisi taas sen verran että voisimme taas autoilla hyvällä omallatunnolla muutaman vuoden.
Helsingissä 28.10.2010
Bo Hager
