Välillä sitä huomaa arvostavansa puita. Toisinaan arvottavansa. Kenties vääränlaisinkin perustein.
Usein puut vain ohittaa, aivan kuin ne olisi jonkinlainen itsestäänselvyys. Tästä ei voi syyttää puita. Ehkei edes ohikulkijaa. Joskus asiat vain ovat.
Tänään töissä oli ihan kivaa. Sellaisia pieniä onnistumisia. Olisi tietysti mukavaa jos voisi sanoa valloitaneensa yhdess päivässä avaruuden, mutta ihan tavallinen päivä oli. Sellainen hyvä peruspäivä.
Runbergin päivä on kuin pieni lupaus siitä, että kevät kolkuttelee kohta ovelle. Se on myös merkkipaalu, että synkin vaihe talvesta on jo takana.
Tänään kokoonnuimme viettämään Runebergin päivää syömällä edesmenneen porvoolaisen nimikkoleivoksia. Samalla puhuimme elävistä ja kuolleista artisteista sekä heidän puolisoistaan. –Meillä oli ihan kivaa.
Ulkona oli noin 15 astetta pakkasta ja kirkas auringon paiste.
Taivaalta on taas tuprutellut lisää lunta. Tänään työhuoneella ovat olleet Pekka, Mira, Ville, Peki, Kasper, Jussi, Ilja ja Antti. Antti on ihan uusi heppu täällä työhuoneellamme. –Mukavan oloinen poika. Saapahan nähdä tuleeko illaksi myös Tuomo töihin. Hän on näin korona-aikana tehnyt töitä keskitasanteellamme pitääkseen riittävät turvavälit muihin. –Järkevä poika.
Sellaisia me täällä Superkasilla ollaan. Useimmiten ihan järkeviä ja mukavia. Poikia ja tyttöjä.
