Super8 Intranet

Lunta ja poliittista unta

2012-01-23T15:56:00.001+02:00

Hyvät fiilikset kun sataa lunta ja Suomi näyttää suvaitsevaisempaa puoltaan.

Joulukadun avajaiset!

2011-11-23T17:00:00.001+02:00

Superkasin perinteinen joulukatu runsaine koristeineen avattiin tänään, kuukautta ennen jouluaaton aattoa!

Juhlatilaisuutta juhlistettiin juhlavalla 30% alennetulla kääretortulla ja kupposella kuumaa juhlamokkaa. Ja voi, kylläpä entisten naperoiden silmät kovasti loistivatkin!

Superkasi otsikoissa

2011-11-17T10:35:00.000+02:00

Lukijoiden pyynnöstä intranettimme alaotsikoiden Top 2:

- Utelias ja herkkä elämän pioneeri

- Kiitos putkiremontti 2009-2010

Superkasi - Where The Magic Happens

2011-11-17T10:31:00.000+02:00

Maailmani on kauneimmillaan kameran läpi katsottuna

2011-11-05T23:05:00.016+02:00

Kirjoittanut Bo Hager

Antakaapas kun kerron vähän itsestäni.

Vietin aina lapsuuteni kesät sanatoriossa Sveitsissä, niinkuin niin moni muukin tuttavapiirissäni. Tämä oli osittain perheeni sosiaalisesta asemasta johtuvaa, mutta vahempani uskoivat toisaalta myös että siitä voisi olla aidosti hyötyä perheelleni, semminkin kun kaikki sairastimme tuberkoloosia. Sanatoriokesät olivat mieleenpainuvia, ja muistelen usein niitä tänä päivänä aivan erityisellä lämmöllä. Tarjolla oli henkeäsalpaavia alppimaisemia sekä sirkeää vuoristoilmaa. Ja mihin tahansa katsoitkaan saatoit nähdä messinkisen sylkykupin.

Sanatorion lähimaastossa saatoimme tehdä pitkiä alppivaelteluita – isänikin oli usein mukana – ja vedimme keuhkomme täyteen eukalyptuspuilta tuoksuvaa vuoristoilmaa. Äitini oli ottanut tavakseen ottaa mineraalipitoisia kylpyjä, ja isäni siveli kaljuun päänlakeensa tutuksi käyneen lääkärin suosittelemaa radio-aktiivista vettä. Se oli nähkääs sen ajan tietämyksen mukaan paras tunnettu lääke kaljuuteen. Isäni huomasi tietenkin hyvin pian ettei se auttanut vaan päinvastoin sai hänen ikenensä vuotamaan verta, mutta siitähän me kaikki saimme hyvät naurut. Toivoin usein että kesät Sveitsissä ei ikinä loppuisi eikä tarvitsisi palata takaisin kotiin, joka minulle merkitsi vain harmautta ja yksitoikkoisuutta katkaistuna satunnaisella ruumiillisella kurituksella.

Eräänä näistä sanatorio-kesistä tutustuin Herr Hiedleriin. Herr Hiedler oli nuori lupaava taiteilija Itävallasta, ja hän teki kauniimpia kukka-akvarelleja mitä olin eläessäni nähnyt. Hän oli intensiivinen, mulkosilmäinen ja palavakatseinen mies. Herr Hiedler oli alunperin tullut sanatorioon parantelmaan skoliosistaan, mutta kauan senkin jälkeen kun se oli parantunut palannut joka kesä vangitakseen pensselillään täydellisen Edelweiss-kukan kankaalleen. Oravankarvaisen pensseli-arsenaali lisäksi hänellä oli myös laite mitä kukaan perheessämme ollut siihen mennessä nähnyt: kamera. Nykyään saatan jo naurahtaa lapsenomaiselle innostukselle minkä silloin tunsin, mutta teidän täytyy ymmärtää että pienelle pojalle se oli siihen aikaan jotain aivan taianomaista: laatikko jolla sattoi vangita kuvia todellisuudesta. Aloin viettää yhä enemmän aikaa Herr Hiedlerin seurassa, ja tämä näytti myös sopivan vanhemmilleni. Saivathan ne näin ollen mahdollisuuden käydä kahdestaan kabareessa ja tavernassa lähimmässä kaupungissa.

Herr Hiedlerin huoneessa oli aina hämärä ja hänen sylkykuppinsa oli aina ääriään myöten täynnä, vaikka henkilökunta tiettävästi tyhjensi sen joka päivä. Herr Hiedler näytti myös ottavan kuvausharrastuksensa tosissaan. Pystyn vieläkin muistamaan miltä raskas samettinen päiväpeite tuntui paljailla pohkeillani kun istuimme kahdestaan hänen sängyllään hänen näyttäessä minulle ranskalaisia alastontutkielmia dagerrotypioina. Kuvissa sorjat nuorukaiset olivat usein ottaneet jonkun antiikin Kreikan asennon, mutta olipa seassa myös kuvia ilkosillaan lentopalloa pelaavista nuorista neidoista. Saatan vieläkin joskus näitä kuvia muistellessani saavuttaa aivan erityiseen mielentilan.

Teimme myös usein Herr Hiedlerin kanssa pitkiä päiväretkiä ympäröiville vuorille, jolloin hän aina halusi näyttää minulle erilaisia luolia. Oi miten monta luolaa Herr Hiedler tiesikin sanatorion läheisyydestä! Meillä oli eväät pakattuna mukaan, ja sain silloin myös ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa luolassa makeaa portviiniä. Se teki oloni ensin sekavaksi, sitten onnelliseksi ja lopuksi pahoinvoivaksi. Tämä sai aina Herr Hiedlerin piirteet synkistymään, ja hän vannotti minua etten kertoisi vahemmilleni tästä mitään. En totta puhuen uskonut että vanhempani olisi millään tavalla välittänyt tästä, mutta lupasin kuitenkin aina juhlallisesti koska halusin olla Herr Hiedlerille mieliksi. Tämä sai kun saikin hänet aina huojentuneeksi.

Kesän oli kuitenkin aina jossain vaiheessa loputtava ja kotiinpaluu oli väistämätön tosiasia. Kotona kylmät tuulet piiskasivat kaupunkimme yksinkertaisten rakennusten kuluneita julkisivuja ja ruskan hetkellisen väriloiston jälkeen itse luontokin tuntui aivan kuin luovuttavan, ja karisti kerralla lehdistön raskaan taakan pois harteiltaan. Kaikki joka jäi jäljelle oli puiden lohduttomat luurangot jotka näyttivät kurottelevan kohti matalana vyöryvää harmaata pilvimassaa. Isäni palasi entistä vähähiuksisempana takaisin toimeensa, ja äitini palasi sosiaalisiin ympyröihinsä joihin kuului bridgen peluu, hyväntekeväisyys ja sherryn juonti, mutta ei välttämättä jälkikasvun kanssa oleilu. Toki meille palkatun sisäkön tehtäviin kuului myös lapsenkaitseminen, mutta koska hän oli matalaotsainen tyttö maaseudulta en kokenut keskusteluja hänen kanssaan kovinkaan korkealentoisina. Luulenpa esimerkiksi ettei tämä maalaistollo ikinä ollut kuullutkaan kamerasta.

Kuukaudet kuluivat ja lumivaippa verhosi maan. Ensin raskaan märkänä, sitten loskaisen harmaana. Aloin enemmän ja enemmän toivoa että minullakin olisi kamera. Tuolla maagisella laitteella voisin herättää henkiin kesäisin tuntemani riemun ja maagisen tunnelman, ja se täyttäisi sen loputtumien synkkien päivien ketjun johon minut oli kahlehdittu. Sain toki käydä parhaita kouluja, opiskella latinaa ja oboen soittoa, mutta ne eivät samalla tavalla herättäneet nuoressa miehessä intohimoja kuin tämä pieni laatikko johon pystyi sulkemaan koko ympäröivän maailman.

Nyt teidän täytyy muistaa että kamera oli tähän maailmanaikaan aivan suunnattoman arvokas. Amerikkalainen Kodak Eastman Company pyysi perusmallistaan siihen aikaan saman verran rahaa kun Tsekkiläisestä automobiilistä, mikä oli meidänkin perheen suhteellisella varakkuudella enemmän kun mitä saatoin toivoa. Mutta minä halusin kameran. En uskaltanut ottaa asiaa suoraan puheeksi isäni kanssa, joten yritin varovaisesti kysellä äidiltäni kun hän sherryhöyryisenä tuli kotiin bridge-illasta.

– Voisinko.... aloitin.

Äitini katsoi minuun nopeasti ja horjahti sitten korkokengillään. Oliko hän kuullut kysymystäni? Äitini katsoi nyt itseään suoraan eteisen peilistä ja sanoi jotain, joka vaimentui tehokkaasti hänen sinikettupuuhkaansa. Hänen huulipunansa ei enää ollut niin tarkkaan rajattu kun lähtiessä. Pyysin häntä toistamaan vastauksen, jolloin hän löi minua korville nahkahansikkaallaan. Aloin itkemään joka sai matalaotsaisen taloudenhoitajamme rientämään apuun. Nyyhkytin hiljaa hänen mäntysuovantuoksuiseen, karkeaan essuunsa. Osittain koska korvaani punoitti, mutta osittain siksi että tiesin etten ikinä tulisi saamaan kameraa. Taloudenhoitajamme silitti hiuksiani ja kuiskutteli minulle hiljaa jotain mistä en saanut selvää hänen provensiaalisen murteensa johdosta.

Kului monta vuotta ja koko kamera-asia painui unohduksiin. Minustakin kasvoi voimistelun ja kylmien suihkujen ansiosta komea ja salskea nuorukainen joka tuskin enää tunnisti sitä tuberkuloosin riuhduttamaa lapsukaista joka olin ollut vain muutama vuosi aikaisemmin. Myös muodin tuulahdukset kääntyivät, ja perheeni rupesi käymään kesäisin Sveitsin sijasta Rivieralla. Äitini alkoholismi eteni tasaista vauhtia ja isäni menehtyi luusyöpään. Joskus ajattelin että näistä kaikista tapahtumista olisi mukava olla valokuvia, mutta poskeani kirveli vieläkin kun muistelin asiasta käytyä keskustelua. Minusta kehittyi sen sijaan taitava piirtäjä. Kun vielä sain kehuja tästä orastavasta taidoistani en pian osannut kaivata koko laitetta. Lennokas viivani oli minun tapani vangita ympäröivä maailmani.

Mutta niin vain aika kului ja tekniikka kehittyi, ja pian tsekkiläisen henkilöauton hinnalla sai ensin kymmenen, sitten kaksikymmentä ja lopuksi viisikymmentä kameraa jotka olivat ominaisuuksiltaan huomattavasti parempia kun se kömpelörakenteinen laatikko jota olin pienenä nassikkana pitänyt niin ihmeellisenä. Myös kaukainen Japanin kansa oli alkanut rakentaa näitä ihmelaitteita, ja niinpä minä vihodin marssin lähimpään kameraliikkeeseen ja ostin itselleni sellaisen.

Seuraavan vuoden aikana en tainnut koskea kynään kertaakaan. Harvat ystäväni olivat minusta huolissaan, ensisijaisesti siksi että minulle oli muodostunut tavaksi piirtää heistä hauskoja karikatyyreja illanistujaisissamme. Se nautti suurta arvostusta, mutta tapa loppui nyt kuin seinään. En voinut tajuta miten olin voinut tuhlata kaikki nämä vuodet erilaisten tekniikoiden hiomiseen ja impressioiden variaatioihin, kun kameralla ympäröivän todellisuuden saattoi vangita niin nopeasti, tarkasti ja mekaanisen luotettavasti. Ja kun harvat ystäväni kyllästyivät kuuntelemaan luennointiani kamerataiteen hienouksista, lopetin myös illanistujaisissa käynnin. Minulla oli tehtävä tässä elämässä.

Seuraavan vuoden ajan ahmin myös kuvausaiheista kirjallisuutta. Minulle tuli nimittäin hyvin pian kiusallisen selväksi että en suinkaan ollut niin luonnonlahjaakkuus kuvauksen alalla kun uskottelin itselleni, mutta ajattelin sen korjautuvan kovalla työllä ja opiskelulla. Ei ollut sellaista asiaa mitä en olisi kuvannut. Kuvasin kun isot tervalta tuoksuvat purjelaivat saapuivat satamaan. Kuvasin tuulessa heiluvaa, lipeältä tuoksuvaa pyykkiä. Maantiellä huristavia automobiilejä totta kai. Ja ennen kaikkea minua kiehtoi ihmisen keho. Minä halusin kuvata ihmisen kehoa.

Näette, kaikkein suurimman vaikutukseen minuun teki Leni Riefenstahlin valokuvat. Tapa jolla valo ja varjo kävivät kissa-hiiri-leikkiä hänen valokuvissaan, miten voimaakkaat, alastomat mies- ja naishahmot piirtyivät pilvetöntä taivasta vasten Neiti Riefenstahlin valvovan silmän alla. Halusin tuottaa yhtä hyviä kuvia. Mutta se oli vain puolet totuudesta. Halusin myös olla paikalla kun kuvat otettiin, olla sen absoluuttisen klassisen kauneuden lähellä sulkien sen pieneen kamerapesääni niin kuin linnunpoikanen voidaan sulkea kämmeneen.

Viehtymykseni klassiseen kauneuteen oli tietenkin ymmärrettävää, olihan edesmennyt isäni frenologian johtavia asiantuntijoita maassamme ja Franz Joseph Gallin henkilökohtaisia ystäviä. Niinpä lapsuudenkotimme oli aina täynnä mitä erilaisempia pääkalloja joita isäni oli hankkinut yöllisillä retkillään, ja näistä hän tapasi luennoida minulle tuntikaupalla opettaen minulle mikä kallonmuoto korreloi mihinkin henkiseen ominaisuuteen. ”Muista aina, poikani, että voit luottaa mulkosilmäisiin ihmisiin” hän saattoi sanoa minulle. ”Mulkosilmäiset ihmiset ovat luotettavia.”

Otin tavakseni kierrellä satamakortteleita kamerani kanssa missä kuvasin prostituoituja. Alussa maksoin heille muutaman kolikon kuvauspalkkiona, mutta saavutettuani luottamusta tämän ammattikunnan keskuudessa saattoi palkaksi pian riittää suurennettu hopeagelatiinivedos jonka olin kehittänyt pimiössäni. Sain tosin pettymyksekseni hyvin pian huomata etteivät prostutioidut olleet kovinkaan lähellä sitä klassista ihannetta mitä olisin halunnut kuvata. Muistattehan – minun estettinen tajuni oli Olympus-vuorelta kotoisin, ja nämä yön hengettäret eivät missään nimessä muistuttanut kanssasisariaan Peloponnesoksen niemimaalta. Satamaruusuni olivat usein kuhmuisia ja mustelmaisia lukuisten vaatekerrostensa alla, ja tämä sai valtavan surumielisyyden valtaamaan mieleni.

Mutta niin siinä sitten kävi että ystävystyin – ehkä hieman yllättäen – erään mulkosilmäisen prostituiodun kanssa, joka tunnettiin nimellä Agatha. Hänen maalainen murteensa muistutti hyvin paljon lapsuudenkotini taloudenhoitajan partta – asia joka tietenkin ensiksi kiinnitti huomioni hänessä. Minua kiehtoi hänen vankka rakenteensa ja kuhmurainen otsansa, mutta pian hänen sydämensä suuruus ja mielensä puhtaus teki minuun vielä suuremman vaikutuksen. Nuoresta iästään huolimatta Agathan silmistä kuvastui myös sanoinkuvaamaton viisaus, jonka vuodet kadulla olivat hänelle suoneet.

Agatha otti minut siipiensä alle. Näette, satamakorttelit ovat oma maailmansa, ja vaikkakin olen matkustellut kaukaisissa maissa ja kokenut myös epämukavuutta, satamat ovat aina oma maailmansa missä päin tahansa. Aloittaessani kuvaamisharrastukseni oli ollut pari täpärää tilannetta missä kameran menettäminen oli ollut vain ajan kysymys, mutta ystävyttyäni Agathan kanssa olin saavuttanut jonkinnäköisen koskemattomuuden, jopa siinä määrin että kun ulkomaalaiset humalaiset merimiehdet yrittivät ryöstää kultakelloani, apuun saattoi astua remmi ahtaajia jotka pitivät puoliani. Aloin viettää enemmän ja enemmän aikaa satamakortteleissa.

Pian huomasin myös viettäväni enemmän ja enemmän aikaa Agathan seurassa. Ensi alkuun saatoimme silloin tällöin ottaa lasillisen hänen vaatimattomassa ullakkohuoneessaan ja hellävaroen putsata lasinegatiivejä. Eikä aikaakaan kun aloin yöpymään Agathan luona. Tiedän toki mitä ajattelette; miten minunkaltainen, kunniallinen mies saattaa yöpyä likaisen prostituoidun luona? Voin kuitenkin kertoa että en suinkaan nähnyt tilannetta aivan näin mustavalkoisena. Ensinnäkin suhteemme oli puhtaasti platoninen – aivan niinkuin se olisi saattanut olla antiikin Kreikassa, muistutan. Minä saatoin luennoida tuntikaupalla valokuvataiteen ylemmyydestä ja Agatha kuunteli. Jotta hän olisi aina valmis kuuntelemaan minua aloin myös maksaa hänelle pientä ylläpitorahaa ettei Agathan tarvitsisi myydä itseään tuikituntemattomille miehille jotka eivät arvostaneet häntä niin kuin minä. Ja niinpä ajan myötä Agathasta tuli enemmän kuin ylläpidetty nainen. Agathasta tuli muusani.

Perusmeininki Superilla

2011-10-14T10:25:00.002+03:00

Junior Estebanista

2011-09-15T14:03:00.005+03:00

Junior Esteban -lehden esipuhe

Kirjoittanut Bo Hager

Lehti lapsille ei olisi lehti lapsille ilman kunnon sarjakuvaa. Mutta tässäpä lehdessä ei sellaista vielä vähän aikaa sitten ollut. Päätimme kokeilla ennakkoluulottomasti uutta lähestymistapaa: kutsuimme toimitukseen joukon ekaluokkalaisia tekemään sellaista kanssamme. Uskoimme että homma toimisi niinkuin sinfoniaorkesteri: jokainen pieni soittaja toisi oman panoksensa kokonaisuuteen josta siten kuin itsestään syntyisi hieno teos. Itse toimisin kapellimestarina joka hienoviritteisesti ohjaisi teoksen luomisprosessia.

No morjens.

Ensinnäkin 100 % lapsista eivät osanneet piirtää. Ja ne jotka kaikesta huolimatta sai jotain aikaiseksi tuhersivat poikkeuksetta jonkun Karvisen… hei haloo, jos haluan Karvisen saksin sen päivän sanomalehdestä.

Käyttääkseni jälleen vertauskuvaa musiikin maailmasta: ette usko mitä ”tuubaa” lapset suolsivat. Suurin osa oli totta puhuen ihan ”hanurista”.

No. Mitä tekee kapellimestari jos soittajat eivät kerta kaikkiaan osaa soittaa? Hän tarttuu tietenkin itse instrumenttiin. Siispä annoin kynäni heilua kuin tahtipuikon konsanaan, ja tuloksen näette tästä lehdestä: Muumipapan ja Barbapan seikkailut ovat minun sinfoniani teille.

Ei uskoni lapsiin tämän myötä tietetenkään mihinkään ole hävinnyt: he ovat jatkossakin enemmän kuin tervetulleita nauttimaan lehdestämme.

Mutta vain lukijoina.

Helsingissä syyskuussa 2011

Bo Hager, päätoimittaja

Toimitus innostui

2011-09-11T15:42:00.003+03:00

Jotkut asiat tarvitsevat enemmän totuttelua kuin toiset. Uusimmassa Deko-lehdessä (9/2011) käy ilmi että vuosi sitten julkaistu Tigerkontoret oli sittenkin aika hyvä.

Making of Lady Liberty

2011-09-06T15:57:00.002+03:00

Uuni täysille (tässä tapauksessa 300 c) siellä noin 6 min.

Desperately Seeking Lady Liberty

2011-09-06T15:51:00.001+03:00

Kaikki alkaa hyvästä taikinasta.
25 g hiivaa
2 dl vettä
1 rkl öljyä
5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria

Me olemme Super8

2011-09-05T12:22:00.003+03:00

Olla töissä. Nauraa. Vain nauraa.

We are Helsinki raportoi.

C.S.I. Superkasi

2011-09-02T10:00:00.001+03:00

Luottamuksellinen asiakirja:

SUPERKASI / TISKIVYÖRYJEN

KARTOITUSTUTKIMUS 02092011

Superkasiakin ajoittain vaivanneiden tiskiaaltojen syiden kartoitus etenee.

Lukuisia aihetodisteita on tutkittu, joskin huomioon on otettava myös mahdolliset lavastamiset.

Tepon ja pappasmurffin seikkailut

2011-08-29T12:56:00.000+03:00

Klikkaa kuvaa nähdäksesi isompana.

Iloinen iltapäivä alakerrassa.

2011-08-24T13:19:00.002+03:00

Tapiola - jotain tapoja hei!

2011-08-16T13:17:00.001+03:00

Joko espoolaiset vihaa kasia tai sitten rotareita, ehkä molempia, mutta silti näin iso roska pitäisi toimittaa suoraan kaatopaikalle.

The Kasper Stromman Design Blog

2011-07-31T16:10:00.005+03:00

Pysäyttäkää painokoneet, Internettiin on tullut uusi blogi! Jos nostat katseesi taivaalle pilvettömänä elokuun iltana saatat nähdä The Kasper Stromman Design Blogin kaukana ”blogosfäärissä”, maata kiertävällä radalla.

Tai sitten voit vain klikata tästä.

Esittelyssä Superkasin kasikerros

2011-07-22T21:56:00.005+03:00

Superkasin kahdeksas kerros

Luonnollisesti kerroksista tärkein. Täällä istuu työhuoneemme johtoryhmä, ja tämä on myös kerros jossa kaikki tärkeimmät päätökset tehdään. Tänne on myös ahtautunut koko Superkasin henkilökunta – lähinnä symbolisista syistä.

Mutta mitä tapahtuu alemmissa seitsemässä kerroksissa, kysyt?

Siinäpä se: ne ovat tyhjiä. Ja lämmityskulut ovat hirveät, varsinkin talvella.

Taidamme olla tuhoon tuomittuja.

Helteistä heinäkuuta

2011-07-12T18:44:00.000+03:00

Superkasi – työhuone jossa mopo ei karkaa, kesälläkään.

Tepon seikkailut + Voitonjumala -kesäextra

2011-07-07T14:31:00.005+03:00

Hyvää kesää!

Superkesä

2011-07-05T23:37:00.009+03:00

Superkasin Intranet toivottaa lukijoilleen oikein hyvää, hyvää hyvää kesää! Hyvää!

Huom! Tänä vuonna henkilökunnan kesälahjoihin varatut rahamme menee lyhentämättöminä henkilökunnan lomaltapaluurahoihin.

(Lahja olisi muuten sitten ollut minikatiska jonka sisällä kolme puolen litran oluttölkkiä.)

Lukijan kuva

2011-07-01T11:46:00.004+03:00

Intranetin lukija Tomas De Rita Haagasta lähetti meille oheisen kuvan saatesanoilla Kotikadullamme... Super 8! Tomakselle menee palkkioksi tästä ”leffalippu”.

Onko sinulla kuva jonka haluaisit julkaista Superkasin Intranetissä? Oletko varma?

Voitonjumala

2011-06-23T11:30:00.000+03:00

Voitonjumala tapaa tuomionpäivän ratsastajan.

Voitonjumala

2011-06-21T12:49:00.000+03:00

Klikkaa nähdäksesi isompana.

Loistava etana

2011-06-19T11:50:00.002+03:00

ESITTÄJÄ: Huuhkaja
JULKAISU: “Loistava etana”

FORMAATTI: Digitaalinen julkaisu

KATALOGINUMERO: PAR-006
LEVYMERKKI: Pacific-Atlantic Records
JULKAISUPÄIVÄ: 17. kesäkuuta 2011
TUNNISTEET: Psych Hop, UDM, Jeskola Buzz, Boss SP.

HUUHKAJA – LOISTAVA ETANA

Kahdeksan raitaa timanttista nauhan rutinaa Twisted Kristerin hämäräntulon jälkeiseltä alter egolta Huuhkajalta.

”Loistava etana” on kokoelma Huuhkajan lähestyneen millenniumin alla tehtyjä kappaleita. Kyseessä on perälaarin unhofolkkia kaikkien aikojen parhaan suomalaisen musiikkiohjelmiston, Jeskola Buzzin tehosteverkkojen läpi ajettuna, halvimmilla löytyneillä näytteenottajilla värkättyjä nauhalenkkejä ja ajan kulku unohtaen rakennettuja tupladekkimankkakollaaseja. Kaiken kruunuksi viimeistellyt äänitteet katosivat juuri valmistuttuaan yli kymmeneksi vuodeksi.

Nämä piristävän kummalliset yritykset tehdä hip hoppia ja muuta sähköistä rytmimusiikkia löytyivät hiljattain sattumalta helsinkiläiseltä ullakolta ja ovat nyt saatavilla hellävaraisen digitaalisen prässäyksen läpikäyneinä.

Kätevintä olisi kenties kuvata ”Loistavaa etanaa” euro-eksentriseksi yritykseksi matkia Public Enemy-yhtyettä ja sen seuraajia. Musiikissa yhdistyykin jännittävällä tavalla 80- ja 90-lukujen taitteen räpraitojen dishamoninen äänikuva funkkaavaan pidäkkeisyyteen, joka on kenties mahdollinen vain Windows 98:n ääreen talvikuukausiksi jäykistyneelle fennoskandinaavinuorelle.

Kappalelistaus:

1. Loistava etana 2:55

2. Linnainmaa 2:14

3. Puhekone 2:13

4. Elävä kummitus 3:08

5. Päätietokone 2:41

6. Rämälämä 1:35

7. 60 rauhan vuotta 2:40

8. Kolmas aisti 3:04

Kokonaiskesto 20:40

Huuhkaja: Kenttä-äänitteet, vinyylikaappaukset, tracker-ohjelmistokollaasit ja yksi Pepsi liikaa.

Loppumiksattu C-kasetille ja unohdettu talvihousujen alle 12 vuodeksi.

Korjaustoimet ja masteroinnin suoritti Twisted Krister Pacific-Atlanticin studioilla toukokuussa 2011. Copyright Huuhkaja / Pacific-Atlantic Records 2011.

LOISTAVA ETANA Bandcampissa

Pasin uusi auto

2011-06-18T22:24:00.022+03:00

Onpas ihmeellinen ääni... mitä ihmettä, onko se Pasi joka tulee sieltä? Ja onko sillä peräti uusi auto?

PASI!!! Jumanpliuta mikä MENOPELI!!!

– Päivää Jake. Olkoon Voima kanssasi.

– Pasi mitä ihmettä? Ja minä kun luulin että ajelisit loppuikäsi sillä vanhalla romulla josta irtoaa renkaat – ja sitten menet ja ostat auton jossa ei ole renkaita ollenkaan!

– Tarvitsen paremman auton koska olemme menossa matkalle. Tämä on sivistyneemmän aikakauden kulkuneuvo.

– Eipä vähän! Ja miten sinulla on yhtäkkiä kaksi robottiakin? Onko äijä voittanut lotossa?

– Ostin robotit käytettynä... ja olen itseasiassa viemässä tuota heiluriroskiksen näköistä korjattavaksi koska siinä on huono motivaattori. Nyt jos astut pois konepelliltä niin jatkaisimme matkaa...

– Tiedätkö, minä olenkin etsinyt juuri tuollaisia robotteja. Myy ne minulle!

– Jake, nämä eivät ole robotit mitä etsit.

– Auta minua Pasi, olet ainoa toivoni.

– Mitä?

– Jake, nyt minulla meni pasmat sekaisin. Toistan: nämä eivät ole robotit mitä etsit.

– Eikun ne on just hyvät.

– Pasi, tosi hienoa että suostuit lainaamaan autoasi sen lisäksi että möit nämä robotit minulle. Soittele sitten kun haluat sen takaisin!

– Ai niin, paitsi että mulla kyllä vaihtui juuri numero. No, sama se. Osaakohan tämä isompi robotti imuroida? Minulla on ihan sairaan sotkuista himassa. Niin sitten käytän tätä pienempää roskiksena, ha ha.

– Ai niin, ja Pasi, olen faijasi! No ei kai, vitsi vitsi.

– Kylläpä Jake vaikutti iloiselta uusista roboteistaan! Ja nyt pääsen auttamaan Owen-setää tämän vuoden sadonkorjuussa, joten tavallaanhan tämä meni nyt parhaiten päin kaikkien kannalta!

Kirja-arvostelu: Lapsemme on 4-vuotias

2011-06-15T11:06:00.020+03:00

Superkasin keskiviikkoarvostelussa on tällä kertaa Lapsemme on 4-vuotias. Sen on julkaissut Gummerus vuonna 1965.

Kirjan kuvituksista vastaa Gerlinde Doerfler, ja saksankielisestä alkuteoksesta sen on suomentanut Ilse Koli. ”Ilse Koli” on muuten anagrammi lauseesta ”Olli, iske!”.

Kirjassa käydään läpi ne tavallisemmat nelivuotiaan kanssa eteen tulevat kompastuskivet. Selvimmin saksalainen alkuteos paistaa ehkä läpi kappaleessa ”Julmia keinoja yökastelun estämiseksi.” Olli, iske!

Teoksesta löytyy myös sitä nykyään jo unohtunutta hyvää vanhanajan tietoa. Tiesitkö esimerkiksi että lakritsinsyönnistä voi saada vesipöhön? Wikipedian mukaan vesipöhön synonyymeja ovat esimerkiksi ödeema, edeema ja nestepöhö. Sen aiheuttajana mainitaan tulehdus, mutta lakritsista ei ole sanaakaan. See? Arvokasta perimätietoa.

Lakritsin sijasta suositellaan ”paksuja vanhoja leivänkannikoita nakerrettavaksi”. Kirjassa ei ole mainintaa siitä miksi niiden pitäisi olla vanhoja.

Tätä fraasia kannattaa muuten kokeilla kun nelivuotiaasi heittäytyy huutaen porraskäytävään pitkäkseen: ”Taivaastakin tulee pisaroita, mutta paljon paljon iloisempia pisaroita kuin sinun nenästäsi. Ne pomppivat räystäskourussa, pujahtavat tiaisen pesään, hypähtävät varpusen pään päälle ja lentävät sen mukana: brrrrr!” Eikö lapsesi lopeta huutamista? Olli, iske!

Kaikenkaikkiaan kirja oli opettavainen, ja jatkaa kasvatustyötä hienosti siitä missä maalaisjärki loppuu. Kyllä näillä ohjeilla aikuisikään saakka pitäisi pärjätä. Tai ainakin siihen saakka kunnes lapsi on viisivuotias.

Superkasin arvosana: 8

Kirja-arvostelu: Meidän tiemme

2011-06-14T11:02:00.021+03:00

Tässä kuussa arvostelemme puolaisten lasten ja nuorten elämälle omistetun Meidän tiemme -novellikokoelman. Sen on julkaissut Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan valtion kustannusliike Petroskoissa vuonna 1956.

Kirjan kertomukset ovat monipuolisia ja käyvät läpi sekä ”hitleriläisen miehityksen kammottavaa aikaa” että ”uutta kansanvaltaista Puolaa jonka voitokas Neuvostaoarmeija vapautti fasistisestä miehityksestä”. Jokaiselle löytyy siis jotakin.

Kirjassa on kuvitettu kauttaaltaan hienoilla mustavalkoisilla viivapiirroskuvituksilla joiden tekijä jää ikävä kyllä anonyymiksi. Varmaa on kuitenkin että kuvittaja arvostaa jälleenrakentamista, maatalouskoneita ja kovaa puurtamista yhteisen asian hyväksi. Suloisia nallekarhuja ei tässä kirjassa esiinny.

Myös satujen aihepiirit poikkeavat raikkaasti totutusta. Onhan nimittäin virkistävää välillä ainaisten prinssien sijasta lukea ”partisaanin pojasta” tai pitkästyttävien kuninkaan hovin kuvailujen sijasta nauttia ”vierailusta presidentti Bierutin luona”.

Kirjan lapset ovat myös siinä mielessä erikoisia että ne eivät juurikaan leiki. Sen sijaan he opiskelevat kuin viimeistä päivää (”se on lasten tärkein tehtävä”) tai saattavat spontaanisti kunnostaa mutaisen, tehtaalle vievän tien. Puolan lapset näyttäisivätkin olevan ihailtavan aktiivisia verratuna vaikka suomalaisiin vellihousu-lapsiin.

Lapset eivät edes vaadi kiitosta suorituksestaan – heille riittää tieto siitä että metallityöläiset pystyvän nyt hiljaisena joukkona kulkemaan tehtaalle likaamatta kenkiään.”Siinä voi ajaa polkupyörälläkin”.

Taspauolisuuden nimissä kirja ei kuitenkaan ole harmaata puurtamista alusta loppuun, onhan siinä myös juhlimista. Toisaalta ”Työn juhla” ei ehkä ole niin railakas kuin nimi antaa ymmärtää, vaan sujuu lähinnä työn merkeissä.

M. Michalskan kertomuksessa pieni Hélja toteuttaa unelmansa ja pääsee ajamaan traktorilla. Tässä kylässä ei ainakaan ole raskasta eikä synkkää.

Kaiken kaikkiaan kirja antaa hyvin positiivisen kuvan Lokakuun Suuren sosialistisen vallankumouksen jälkeisestä Puolasta – vaikka elämä onkin paikoitellen raskasta ylväs kansa tekee väsymättömänä töitä yhteisen päämäärän eteen.

Kuitenkin kirjaa lukiessa hiipii välillä epäilys siitä että tekstissä on jotain pielessä... ikäänkuin siinä olisi joku piiloviesti?

Tai toisaalta, taidan vaan kuvitella – kyllähän kaikki lapset nauttivat saduista joissa esiintyy metallistyöläisiä.

Superkasin arvosana 9 – arvosanaa alensi se että olisi mieluummin lukenut enemmän ilkeistä ”tehtailijoista, pankkiireistä ja tilanomistajista”.

YKSI AUTO ENEMMÄN

2011-06-08T21:30:00.010+03:00

Autosuunnittelu – selvästikään ei niin vaikeaa miltä näyttää.

Äänestämällä tästä voit auttaa toteuttamaan YKSI AUTO ENEMMÄN -auton, ja siten osaltasi edesauttaa maapallomme tuhoutumista ihan pikkuriikkisen.

Tepon seikkailut

2011-06-06T12:00:00.000+03:00

Ihmeiden aika ei ole ohi.

Teiden ritari

2011-06-02T20:12:00.025+03:00

– Olipa hyvä että sain autosta renkaan korjattua! Ehjä kulkupeli taas alla. Hyvä autohan tämä on – halpoja kilometrejä.

– En yleensä tee tällaista, mutta ajattelin itse asiassa pyörähtää keskustan kautta katsomassa onko mitään meininkiä... tiedän, ei minun tyyppistä toimintaa, mutta hei, miksipä ei?

– Oho, heti tärppäsi! Pasi, nyt coolina... Tuo naikkonen vilkuilee... olisipa aurinkolasit! Matele vain hiljaa eteenpäin ja ole niinkuin ei mitään...

– Moi, olen Lissu.

– Tuota, ööööööh, moi! Olen, tuota, Pasi.

– Siisti auto, Pasi.

– Ai tämä vai? Äh, tällainen vanha romu...

– Pasi, autostasi näkee että olet herkkä ihminen.

– No itse asiassa...

– Pasi, saanko kysyä mikä horoskooppimerkkisi on?

– Olen neitsyt... tai siis ei sillä tavalla neitsyt!!! Mutta joo, neitsyt kuitenkin... ja nouseva härkä. Mutta ei siis sillä tavalla ”nouseva härkä”!!!

– Pasi, shhhh.

– Pasi, sinun ei tarvitse sanoa mitään... huomasin kyllä heti että olet neitsyt, sen näkee katseestasi. Sinulla on kauniit silmät.

– Kiitos, ööh, haluatko nähdä käteni, niitäkin on kehuttu? Voisin kuulemma halutessani olla käsimalli.

– WASSSSUUUP! Mitäs kyyhkyläiset? Eikä teidän pitäisi jo hankkia huone?

– Ja kukas tämä on?

– Voi ei... se on, ööhm, tuttavani, Lego-jakegyllenhaal!

– Tuttavasi? Mmmm, sinun pitää esitellä hänet minulle.

– Aivan oikein, Jakeksi kutsuvat!

– Jake, nyt on ehkä vähän huono hetki...

– Pasi. Pasipasipasi. Muistatko kun tein sinulle taannoin palveluksen ja korjasin autosi renkaan? Nyt sinun olisi mahdollisuus maksaa palvelus takaisin.

– Mutta Jake... en ymmärää mitä tarkoitat?

– Luulen että ymmärrät vallan hyvin mitä tarkoitan. Päivää neiti.

– Ai sinä olet se Jake? Olen kuullut sinusta.

– Mutta Lissu, entäs ne minun silmäni...

– Lissu, niinkö? Kuule, mitä sanoisit jos lähdettäisiin ajelulle? Haluaisin näyttää sinulle yhden paikan?

– Sopii. Ei minulla täällä oikeastaan ollut sen tähdellisempää tekemistä.

– Mutta Lissu, en ole vielä näyttänyt sinulle herkkiä sormiani! Minulle on sanottu että voisin olla hyvä soittamaan pianoa!

– Pasi, Lissulla ja minulla on nyt vähän menoa. Ja nyt ollaan sitten sujut sen rengasasian kanssa.

– Mutta eihän siinä renkaassa ollut mitään vikaa!

– Moi moi Pasi, oli mukava tavata.

– Minä pidän voimakkaista miehistä jotka ottavat komennon.

– Hyvä! Silloin olet törmännyt oikeaan henkilöön.

– Jake, on tosin yksi juttu mikä sinun on hyvä tietää ennen kun olemme perillä... minulle itse asiassa maksetaan seuranpidosta.

– Jassoo, ai sellainen naikkonen?

– Niin, ”naikkonen”... lisäksi olen itse asiassa pitkätukkainen mies.

– Vai niin.

Tepon seikkailut

2011-06-01T10:23:00.002+03:00

Voitonjumala on löydyttävä!

Kiitos Super8 Fashion Week, 23.–29.5.

2011-05-30T12:37:00.009+03:00

Superkasin muotiviikko on päättynyt, kiitos kaikille osallistujille. Viikon aikana toimistollamme nähtiin luomuksia jotka saisivat naispuoliset tenniksenpelaajatkin punastelemaan, sekä solmittiin lukuisia aiesopimuksia tärkeimpien muotitalojen kanssa. Voi siis sanoa että ensimmäinen Super8 Fashion Week oli enemmän kuin menestys!

Vaikka Muotiviikko onkin tällä erää ohi, muoti ei suinkaan lopu toimistoltamme – siitä pitävät huolen sitoutuneet työntekijämme sekä ns. ”sidosryhmämme”.

Ja vaikka suhtauduimmekin Fashion Weekiin vakavasti, on loppujen lopuksi hyvä muistaa että muoti ei ole kaikki maailmassa. Onhan myös olemassa kokonainen maailma joka käsittelee sisustusta!

Rakkaudella,

Super8 Fashion Crew

OMG, My Baby has Bad Hair Day

2011-05-30T11:26:00.030+03:00

Superkasin muotiviikon päätteeksi, ikään kuin muotinviikon pohjalle vajonneena murusena käsitellään lapsia. Tai pikemminkin sitä miten meidän vanhempien kannattaisi suhtautua heidän tyylittömyyteensä.

Kaikkihan me tiedämme, että vaikka vanhempien asut olisivat aivan tiptop & chic niin kyllä tyylikkyys on kaukana jos matkassa on esimerkiksi housuihinsa paskantanut lapsi. Ulosteen haju peittää vaivaannuttavasti vanhempien eau de toiletien tuoksut ja saattaa pistävyydellään jopa vähentää katsojien vanhempien huoliteltuun asukokonaisuuden silmäilyyn käyttämää aikaa.

No miten meidän sitten tulisi suhtautua näihin paskahousuisiin pikkuveijareihin? Useimmat vanhemmat tekevät tietenkin hormoonipäissään sen virheen, että he kuvittelevat muiden pitävän lapsistaan yhtä paljon kuin he itse heistä pitävät.

Muoti ei kuitenkaan ole tykkäämiskysymys. Muoti on taidetta.

Siis mitä kunnollinen muotia rakastava kansalainen tekee jos hänen lapsellaan on esimerkiksi tukka aivan päin persettä. –Klassinen bad hair day.

Ensimmäiseksi hän pitää lapselleen tietenkin rakastavan, mutta sitäkin jämäkämmän puhuttelun. Ovesta ei astuta ulos jos ei näytetä huolitellulta. Kukaan muu kuin sukulainen ei digaa kulahtanutta kakaraa. Tämä lapsen on hyvä kuulla ja sisäistää aivan viimeistään kolmen vuoden iässä. Tämä tapahtuu kätevästi esimerkiksi kielen kehityksen yhteydessä. Hyväksi havaittu tapa on modifioida vanhoja out of date -satuja modernimpaan muotoon. Onko keneltäkään pois jos lapsi oppii sen vaietun faktan, että susi söi punahilkan pitkälti juuri hänen hemmetin mauttoman kolttunsa takia.

Jos vahinko on kuitenkin päässyt jo tapahtumaan ja lapsen tukka näyttää siltä kuin lehmät olisivat sitä pureskelleet on syytä jättää puhuttelu kotioloihin ja käyttää lapsen julkiselta paikalta salakuljettamiseen ns. camouflage taktiikkaa. (Ranskassa tästä taktiikasta käytetään termiä tactique de la situation fatale.)

Tällaisissa supernoloissa tilanteissa kannattaa lapsen asukokonaisuuteen lisätä yksi tai useampi asu tai asuste joiden tehtävä on yksinkertaisesti peittää nolot mokat ja vetää huomiota johonkin epäolennaiseen ja överin söpöön.

Hassut hatut. Mielipuolisen mauttomia, mutta todella käytännöllisiä tilanteisiin jossa peittelet lapsesi pukeutumiseen liittyviä mokia. Käydäänpä läpi muutama case -esimerkki.

Case 1: Söpöilymeiningillä tehty kalahattu

Tällainen hattu on erityisen hyvä jos epäilet vastaan tulevan tuttuja jotka ovat maanläheisiä tai muuten vaan hippejä. Tämän ihmisryhmän huomion saa varastettua kaikella joka yhdistelee söpöä ja kotikutoista. Esimerkissä käytetyn hatun saa näppärästi askarreltua vaikka Akateemisesta kirjakaupasta haetuilla paperitarvikkeilla sillä välin kuin lapsi odottaa hattua askartelevaa vanhempaansa ja kotiinkuljetusta esim. Stockan vessassa tai pukukopissa. (Lapset tykkäävät odottaa usein pitkiäkin aikoja jos heille lykkää käteen esimerkiksi lihapiirakan tai munariisipasteijan.)

Case 2: Merihenkinen hattu

Jos olet viettämässä mukavaa päivää esimerkiksi Espoon suvisaaristossa ja huomaat tarvetta lapsen maineen pelastavalle muotievakuoinnille niin voit askarrella riittävästi huomiota lapsen tukasta vievän "söpön merimieshatun" esimerkiksi paperisuikaleesta ja vaaleiden sukkahousujesi haarakiilasta.

Case 3: Tappajahai -hattu

Jos lapsesi hiuslaite on niin fataali, että tarvetta ilmenee äärimmäisille ratkaisuille, tehokas vaihtoehto on laittaa lapsellesi päähän hattu jonka avulla voit aloittaa vastaan tulevien tuttujen kanssa keskustelun hattuun liittyvästä elokuvasta. Tämä taktiikka toimii kuitenkin ainoastaan jos lapsi on jo niin vanha, että vanhempien keskustellessa nostalgisesti muka kiinnostavista elokuvista (esim. Star Wars) lapsi voi itse kiivetä pihamaalla odottavan Volvon kyytiin. (Superkasi suosittelee tästäkin syystä tummennettujen lasien asentamista menopeliisi.)

Case 4: Double trouble -asu.

Jos sinulla on lapsi olet luultavasti ollut todistamassa tilannetta jossa tajuat yhdellä vilkaisulla lapsellasi olevan sekä vellit housussa että nolo fleda. Tällaisissa tilanteissa vanhempana sinä et saa hylätä lastasi. Sen sijaan voit varautua näihin mahdollisiin tilanteisiin kahdella eri vaihtoehdolla. Voit joko yrittää teeskennellä kovaäänisesti auttavasi jonkun toisen eksynyttä lasta jolloin lapsen mauttomuus ainoastaan lisää sinun oman uhrautuvan luonteesi esille tuomista.

Jos tiedät, että paikalla on kuitenkin henkilöitä jotka voivat tunnistaa lapsen omaksesi kannattaa hänen asukokonaisuuteen lisätä saman tien kaksi huomiota herättävää asustetta, yksi kummallekin häiriötekijälle. Tässä esimerkki casessa, lapselle on annettu sekä "söpö pandahattu" että persoonallinen hammaskäsilaukku. Täydellinen attention catcher combo joka vie taatusti huomion kiusallisista asioista.

Tämän muotiblogikirjoituksen kuvat ovat lavastettuja ja kuvissa esiintyvä lapsi on malli. Kuvien lapsi on kaiken lisäksi oikeasti äärettömän hyvin kasvatettu ja itse asiassa todella muodikas aivan kuten vanhempansakin.

Sunnuntaiasuste

2011-05-29T21:55:00.007+03:00

Sarjassa seurataan Superkasin muotitoimittajan pukeutumista viikon ajan. Tämä on jatkosarjan viimeinen osa.

Sunnuntain asukokonaisuus: ”Ristiäisissä”

”Tuntuuko teistäkin että välillä on kiva irrotella silleen oikein kunnolla? Tiedättekö mitä minä silloin teen? Laitan jotkut hullut sukat!!! Siinä sitten pappi nikottelee kun se ei voi kun tuijottaa sukkiani kun pitäisi kastaa lasta.

Ei kun hetkinen, miksi olin sukkasillani kirkossa?”

Takki: Lindex

Paita: Din Sko

Housut: Clas Ohlson

Sukat: Ikea

Lauantaityyli

2011-05-29T21:43:00.005+03:00

Sarjassa seurataan Superkasin ”fashion”-toimittajan pukeutumista yhden viikon ajan.

Lauantaityyli: ”Menossa häihin”

Puku: Brooks Brothers

Huppari: Jamaikalaiselta huoltoasemalta

Kengät: Nike Blazer

Polkupyörä: Jamaikalaiselta huoltoasemalta

”Minä rakastan häitä!!! Siellä kun on katsokaas niin romanttista niin saa kerrankin pillittää oikein kunnolla. BOOO-HOOOO!!!”

Perjantain asukokonaisuus

2011-05-27T21:17:00.007+03:00

Juttusarjassa seurataan Superkasin muotitoimittajan pukeutumista yhden viikon ajan.

Perjantaityyli: ”Kakkahätäinen pyykkituvassa”

”Tänään on vapaapäivä ja saa pukeutua rennommin. Tämän T-paidan löysin pyykkituvan nurkasta. Onkohan se miesten T-paita ensinkään?”

Fashion-haastattelussa Superkasin Ville

2011-05-27T20:23:00.004+03:00

Kevään tuloon huomaa Superkasissa yleensä selvimmin Villestä, jonka endiivinvalkoinen iho saa silloin auringonsuuteleman värin.

Ville, kolme kesämies-tyylin peruspilaria?

1. Aurinkolasit

2. Nirunaru-sandaalit

3. Ei reisitaskuhusuja!

Superkasi suunnittelee, osa 3

2011-05-27T19:40:00.008+03:00

Juttusarjassa Superkasilaiset suunnittelevat viikon ajan asusteita. Tänään vuorossa on Kasper Strömman, joka suunnitteli ”Lohimedaljonki”-korun.

”Lohessa on mielettömästi Omega-happoja, eikä sitä turhaan kutsuta kalamaailman avokaadoksi. Tai teknisesti ottaenhan se on niinpäin että avokaadoa kutsutaan kasvimaailman loheksi, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.

Kuitenkin: jos rakastat tätä vaelluskalaa vähänkään niin paljon kuin minä rakastat myös Lohimedaljonkia – ja tämän korun avulla voit osoittaa rakkauttasi maailmalle.”

”Huomaathan että Lohimedaljonki ei väristään huolimatta ole kultaa, vaan nikkelillä päällystettyä puristetta jonka ainesosat ovat koirankarva ja koivun siitepöly. Allergikoiden kannattaa siis miettiä kaksi kertaa ennen kun laittavat tätä kaulaansa.”

Torstain asukokonaisuus

2011-05-27T19:16:00.009+03:00

Sarjassa seurataan Superkasin muotitoimittajan asukokonaisuutta viikon ajan.

Torstaityyli: ”Menossa sushilounaalle”

Torstaityylin kivijalkana on Maison Martin Margielan jeggingsit yhdistettynä Speden vanhaan takkiin ja hienoon kangaspussukkaan (rakastan kangaspussukoita!!!!)

Tässä vielä lista asioista jotka saavat aina ”suupielet korviin”:

• Päivän ensimmäinen Battery

• Sushilounas

• Kostoshoppailu

• Ystävien tapaaminen

• Ensimmäinen lasi skumppaa

• Take away -kahvi (latte!)

• Parturilla käynti

• Positiiviset ihmiset

• Uusin Elle ja Vogue (Homme)

Ihmiset, on kevät – muistakaa elää! Jaksamista!

Eka sponsorointidiili

2011-05-26T13:58:00.008+03:00

Saimme sähköpostia:

from: mikke.järvelin@conversesuomi.fi

date: 25 May 2011 13:02

subject: Super8 Muotiblogi

Hei,

Olen mielenkiinnolla seurannut muotiblogianne jo muutaman päivän. Sopiiko jos lähetän muutaman tossun teille ”koeajoon”?

Yst. terv.

Mikke Järvelin

Converse Suomi

Pikaisen tutustumisen jälkeen näyttäisi siltä että Superkasin henkilökunnan suosikiksi on muodostunut etualan linttaan astutut punanauhaiset All Starit. Ihmetystä tosin on herättänyt miksi ne olivat jo valmiiksi käytetyt saapuessaan?

Mutta muuten: peukku ylös Converselle!

Pakko saada!!!

2011-05-26T10:12:00.007+03:00

Muumipuku kesäksi

Tää olisi hyvä biitsillä. Mutta tuleekohan siinä kuuma?

Irlantilaispuku koiralle

Söpö!!! Paitsi tulisikohan koiralle sittenkin kuuma tässä?

Jet pack

Niiiiin siisti! No tässä nyt ei ainakaan tulisi kuuma.

Kulkisikohan tää sillä palmuöljydieselillä?

Keskiviikon asukokokonaisuus

2011-05-25T19:19:00.010+03:00

Sarjassa seurataan Superkasin muotitoimittajan asuvalintoja viikon ajan.

”Keskiviikon asukokonaisuus on eteerinen ja aistikas niin kuin metsässä huokaileva fauni. Inspiraationa minulla oli skandinaavisen herkkä, talvihorroksestaan heräävä luonto sekä sileät jääkauden muovaamat rantakalliot unohtamatta Pohjolan valoisia kesäöitä.”

Takki: Monki

Housut: Gina Tricot, ”boyfriend jeans”

Koira: Glen of Imalin terrieri

Superkasi suunnittelee, osa 2

2011-05-25T12:03:00.005+03:00

Artikkelisarjassamme Superkasin henkilökunta suunnittelee omat vaatteensa. Tällä kertaa vuorossa on Kasper Strömmanin ”Hesa”.

Kotiseuturakkaus on monelle helsinkiläiselle tärkeää. Nyt sinulla on mahdollisuus korostaa sitä tällä uljaalla helsinkiläisyyden symbolilla. Kuuma kesä tulossa!

Tiistain asukokonaisuus

2011-05-25T10:29:00.019+03:00

Sarjassa seurataan Superkasin muotitoimittajan asuvalintoja viikon ajan.

Tiistain asukokonaisuus on harkitumpi kuin tavallisesti. Sen tärkein elementti on niin sanottu ”isyydentunnustamistakki”.

Takki joustaa hyvin hihoista ja on siten kuin omiaan allekirjoittamaan erinäisiä tunnustuksia. Takki onkin kuin kotonaan virastotalomiljöössä jossa se pääsee osoittamaan kunnioitusta Suomen valtiota kohtaan; silloin olo tuntuu samalla rennolta mutta itsevarmalta, ja se päällä on mukava muistella ”siittämisajankohtaa 03.06.2010–21.07.2010”.

Kaiken tämän lisäksi virallisen osuuden päätyttyä isyydentunnustamistakki päällä on luontevaa siirtyä virastotalon viereiseen kuppilaan siemailemaan banaaniolutta.

Hyvää työtä, takki!

Juliana, asessoorien kuningatar

2011-05-24T23:01:00.010+03:00

Työyhteisömme naismuodin asiantuntija Juliana on tunnettu asessoorien ystävä. Tänään hänen asuaan täydentää peräti kolme eri laukkua, joista yhdestä löytyy juuri nyt trendikäs vauva. Ainoa haittapuoli tässä on että joskus hän saattaa unohtaa mihin laukkuun vauva jäi, ja siitä mylläämisestä ei meinaa tulla loppua sitten millään.

Super24

2011-05-24T21:53:00.007+03:00

Mulla on mustat (AIDOT!) nahkahousut, ja mietinpä tässä että millainen paita sen kanssa sopisi kesäksi.. ehdotuksia?

Nahkahousujen kanssa pitkähihainen tai tavallinen rento T-paita. Paidassa vois olla vaikkapa sellaisia kapeita poikkiraitoja.. Bändipaitakin käy, mutta ei mikään Iron Maiden. Hommaa mieluummin joku tyylikkäämpi bändipaita, kuten Björk tai Isaac Hayes.

Keväällä ulkotiloissa paksu villapaita tai villatakki. Myös joku rätti voi olla kaulassa. Suosi tummia värejä, mutta vältä sitä että kaikki olisi pelkkää mustaa. Canvasreppu keikkuu lantiolla, sellainen missä on olkahihna. Laukussa pitää olla joku merkki, pieni maskotti tai muu killutin.

Päässä saa olla musta pipo tai muu hattu, esim. samanlainen kuin Bonolla.

Jos ei ole hattua, hiukset pitää olla nahkahousujen kanssa tarpeeksi rok-rok.

Jalkaan tennarit, maiharit tai vastaavat..

Ehkä joku ihan pieni simppeli koru tai hyvännököinen kello. Ei silti liikaa koruja, muuten näyttää tyhmältä.

Nainen kainaloon.

----------------------------------------

Kun Superkasin muotiasiantuntijoilta loppuvat vastaukset on aina olemassa Suomi24. Virtuaalinen stylistimme verkossa.

Superkasi suunnittelee, osa 1

2011-05-24T11:26:00.008+03:00

Muotiviikkojen kunniaksi annoimme Superkasin henkilökunnan suunnitella oman vaatteensa. Ensimmäisenä vuorossa on Kasper Strömmanin ”Grand Slam”.

Rakastatko tennistä, mutta sinusta tuntuu ettet saa ilmaistua tätä tarpeeksi voimakkaasti? Tällä tennispelaajan unelmavaatteella se ei jää kenelläkään epäselväksi. Paita on hauskasti ruohon värinen.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana paidassa on käytännölliset pallon muotoiset ”tenniskyynärpää”-paikat. Se viimeistään osoittaa että olet pelimiehiä.

Päivän työasu

2011-05-23T12:20:00.008+03:00

Sarjassa seurataan viikon ajan Superkasin oman muotitoimittajan asua. Muotiblogiliiton suositusten mukaisesti kuva tulee olemaan otettu joko käsivaralta tai heijastavan pinnan kautta.

Maanantaityyli: Marjanpoimija.

”Tänään olen menossa marjaan kahden seniorikansalaisen kanssa. Tyyliin kruunaa hyttysverkko, Sarviksen ämpäri ja yli polven ulottuvat kumisaappaat (ei kuvassa). Silmälasit olen kyllästänyt Offilla. Sääli vaan että on niin sateista!!!!!!”

Seitsemän työntekijää, seitsemän vaatepartta

2011-05-23T11:40:00.014+03:00

Ville

Takki: Vintage

Pipo: Prada

Silmälasit: Oliver Peoples

Housut: Hemtex

Kengät: Top Shop

Sami

Paita: Issey Miyake for Luhta

Housut: Beavers

Sukat: Luhta for Issey Miyake

Pekka

Takki: Beate Uhse

Reppu: Salomon

Housut: Savile Row

Kengät: Andiamo

Aki-Pekka

Huppari: Gucci

Muki: Kanadan valtio

Housut: Lahkeettomat

Sukat: Eriparia

Jussi

Hattu: Acne

Lasit: Vintage

Paita: Homme Dior

Housut: Dries van Noten for Citymarket

Kengät: Itsetehdyt

Ilja

Kirja: Tammi

Paita: Helsinki Biennale

Housut: Energie

Kengät: Peter Jensen

Christer

Takki: K-market

Paita: Versace

Housut: Louis Vuitton

Kengät: K-kenkä

Super8 Fashion Week alkoi!

2011-05-23T11:08:00.008+03:00

Superkasilla vietetään muotiviikkoa 23.–29.5.! Odotettavissa syvääluotaavaa muotijournalismia, muotikuvia, suunnittelijoiden haastatteluja* sekä kaiken kruunaava muotinäytös viikonloppuna!**

Superkasin muotiviikkoa sponsoroi Skoda*** ja Eurokangas.****

* Luultavasti ei ** Ei todellakaan *** Ei pidä paikkansa **** No just.

Super8 Fashion Week: valmisteluja

2011-05-19T10:20:00.008+03:00

Super8 Fashion Weekiä edeltävät valmistelut ovat täydessä vauhdissa. Ilja toi aamulla laatikollisen muotilehtiä että tietäisimme ”mistä kana pissii”.

Lehdet taitavat olla muutaman vuoden vanhoja, mutta koska muodin kierto on nykyään niin nopeaa niin voi hyvin olla että ne ovat taas ensi viikolla ajankohtaisia.

Odotettavissa maanantaina Superkasilla: isoja rusetteja? Upeaa!

Tämä päivää taitaakin mennä näitä selaillessa, joten turha sitten soitella tännepäin missään työasioissa enää tänään. Kiitos Ilja!

Uusi sarjakuva!

2011-05-19T09:49:00.004+03:00

Superkasi on viime aikoina saanut sensuuntaista palautetta että Intranetissä julkaistavat sarjakuvat ovat ”tylsiä” ja ”voisi vähän uudistua”. Siksi alammekin tästä päivästä lähtien julkaisemaan uutta sarjakuvastrippiä: Tepon seikkailut on hyvän mielen seikkailusarjakuva koko perheelle, jossa on kuitenkin säilytetty tutut ja turvalliset hahmot. Iloisia lukuhetkiä!

Tulossa ensi viikolla: Super8 Fashion Week

2011-05-18T14:36:00.005+03:00

Ensi viikolla Superkasin Intranet muuttuu muotiblogiksi kun toimistollamme vietetään ensimmäistä kertaa perinteisiä muotiviikkoja! Odotetettavissa sartoriaalisia postauksia ja värianalyyseja – puhumattakaan monista herkullisista kuvareportaaseista joissa näemme koko Superkasin henkilökunnan ”ygöset” päällä.

Ensi viikolla pinta on syvyyttä Superkasilla.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-05-18T10:01:00.000+03:00

Muumipeikko saa hätäkasteen.

Voitonjumala

2011-05-17T11:08:00.000+03:00

Voitonjumala jatkaa luomistyötään.

Voitonjumala

2011-05-16T11:45:00.002+03:00

Klikkaa nähdäksesi isompana.

Superkasi, näköala tulevaisuuteen

2011-04-28T13:24:00.003+03:00

Joskus Superkasin Jussi saattaa hakeutua jollekin korkealle paikalle ja antaa katseensa levätä jossain hyvin kaukana olevassa asiassa. Silloin hän näyttää sekä levolliselta että valppaalta yhtä aikaa.

Oikeastaan häntä ei saisi häiritä kun tämä tila on päällä, mutta tällä kertaa emme voineet olla kysymättä ”mitä miehellä mielessä”.

”Minulla on suunnitelma. Tulette näkemään”, hän vastaa tällöin.

Superkasin ilmeen uudistus jatkuu

2011-04-19T10:36:00.005+03:00

Superkasin ilmeen päivittäminen jatkuu. Tänään on vuorossa uuden sloganimme lanseeraus.

Uuden logon mukaiset teippaukset on myös tilattu ja tulevat maanantaina. Ne tulevat tehokkaasti peittämään ikkunat, joten työhuoneellemme saattaa siis jatkossa olla hieman hämärämpää. Mutta sehän on pelkästään hyvä asia esimerkiksi photoshop-työskentelyssä.

Työhuone Super8 uudisti logonsa

2011-04-17T23:32:00.004+03:00

Työhuone Super8 uudisti logonsa.

Työhuone Superkasi on uudistanut logonsa miellyttääkseen Suomen uutta hallituspuoluetta.

”Koimme että tässä uudessa poliittisessa ilmastossa tämä logo ajaa uusia arvojamme paremmin kuin vanha, joka tämän uuden rinnalla edusti, no, lähinnä sellaista rappiotaidetta” kertoo Superkasin edustaja Kasper Strömman.

”Tämän uuden, selkeämmän logon myötä haluamme myös toivottaa uudet hallitsijamme tervetulleiksi, ja toivomme että he ovat suosiollisisa työhuoneelleemme. Eläköön uusi suosittu puolueemme”!

Muilta Superkasilaisilta ei saatu kommenttia logouudistukseen, mutta Strömman kiirehti lisämään että huhut siitä että Superkasin kellarissa rakennettaisiin pommia ovat sitten täysin tuulesta temmattuja.

Voitonjumala

2011-04-11T10:22:00.001+03:00

Klikkaa nähdäksesi isompana.

Nimitysuutisia

2011-04-10T23:14:00.003+03:00

Kosmo-vauva (kuvassa alimmaisena) on 30.3.2011 nimitetty Kasperin jälkeläiseksi. Superkasin koko henkilökunta onnittelee tulokasta.

Voitonjumala

2011-04-07T10:19:00.001+03:00

Jumaluus on myös vastuuta.

Uusi sarjakuva!

2011-04-06T10:41:00.005+03:00

Tästä päivästä lähtien Superkasin Intranetissä alkaa ilmestymään uusi sarjakuvastrippi Voitonjumala. Iloisia lukuhetkiä!

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-04-05T11:16:00.001+03:00

Huomenna: uusi sarjakuva alkaa.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-03-29T11:19:00.000+03:00

Muumipeikko saa ilmestyksen.

Tutkimus: Superkasin brändin arvostus nousussa

2011-03-28T17:51:00.008+03:00

Työhuone Superkasi nousi rakettimaisesti arvostettujen brändien listalla.

Kyselyssä selvitettiin yli 1 100 suomalaisen ja kansainvälisen tavaramerkin arvostusta suomalaisten kuluttajien keskuudessa.

Superkasin ystävät-säätiön vuosittain tehtävän bränditutkimuksen mukaan TOP 100 -listan kärjessä ovat Fazerin Sininen ja Fazer, jotka ovat molemmat perinteisesti kuulunut kärkikymmenikköön.

Superkasin rakettimaisen nousun lisäksi tänä vuonna Suomen arvostetuimpien brändien TOP 100-listan ulkopuolelle tippui nyt ensimmäistä kertaa työhuoneet Turbo 10 ja 16 också, jotka aikaisemmin kuuluivat suomalaisten rakastetuimpiin työhuoneisiin.

Arvostetuimmat brändit 2011

1. Fazerin Sininen

2. Fazer

3. Fiskars

4. Työhuone Superkasi

5. Hackman

6. Nokia

7. Abloy

8. Elovena

9. Valio

10. Iiittala

11. Finnair

12. Joutsenmerkki

13. Juhla Mokka

14. Kalevala Koru

15. Paulig

16. S-Etukortti

17. Nokian Renkaat

18. Vaasan Ruispalat

19. Fairy

20. Presidentti (kahvi)

Korkean tason rockvierailu!

2011-03-28T13:51:00.002+03:00

Circle / Ektromies Jussi Lehtisalo vieraili SUPERKASILLA Esko Lönnbergin kera tarkastamassa levynkansia ja rapsuttamassa Tuire-koiraa!

Karjalainen, Lehtisalo, Lönnberg

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-03-28T12:48:00.002+03:00

Jumalallisia päätöksiä.

Elokuva-arvostelu: Love and Other Drugs

2011-03-23T18:58:00.015+02:00

Superkasin uudella elokuvapalstalla Lego-jakegyllenhaal arvostelee elokuvia jossa näyttelee Jake Gyllenhaal.

Ensimmäisenä arvosteluvuorossa on vuonna 2010 ilmestynyt Love and Other Drugs jossa näyttelee Jake Gyllenhaalin lisäksi myös Anne Hathaway ja se läski tyyppi Bored to Death:ista. Muun muassa. Arvostelussa keskitymme kuitenkin ensisijaisesti Jake Gyllenhaaliin.

Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa että tämä elokuva on yksi iso haiseva kasa. Ehkä isoin ongelma on että Jake Gyllenhaal on valinnut näyttelytyylikseen Jim Carrey-tyyppisen ilmeilyn. Se on ihan sairaan ärsyttävää.

Elokuvassa Jake Gyllenhaal käy muun muassa ”buffassa”.

”Hei katso, minä löysin omenan. Ooooooo.”

”Ihan sama.”

Toisessa kohtauksessa taas Jake Gyllenhaal ja se läski Bored to Deathista tajuaa että heillä on takaluukku täynnä Viagraa.

”Hei, Jake Gyllenhaal, tajuatko että meillä on takaluukku täynnä Viagraa?”

”Jess! Sitten voimme tanssia täällä parkkipaikalla ja ilmeillä niinkuin Jim Carrey!”

Sitten elokuvassa tapahtuu kaikenlaista, kunnes Jake Gyllenhaal lopussa tajuaa että hänen on voitettava Anne Hathawayn sydän takaisin. Ilmeilemällä.

”Hei, Anne Hathaway, katso kun ilmeilen ja ajan samalla autoa!”

”Ihan sama.”

”Buu-huu, Jake Gyllenhaal, miksi suostuin mukaan näin huonoon elokuvaan. Miksi?”

”Älä itke, Anne Hathaway. Kyllä se loppuu kohta. Tämä on itse asiassa viimeinen kohtaus.”

Elokuva mainostaa itseään romanttisena komediana, mutta ei käytännössä ole kovin romanttinen eikä kovin hauska. Lähinnä se herättää myötähäpeän tunteita.

Superkasin arvosana on näillä eväillä 5+ . Kiusaantunut olo näet tarkoittaa että ei jättänyt täysin kylmäksi – siitä plussaa.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-03-23T10:42:00.000+02:00

Muumipeikko taas alakynnessä.

Kysy asiantuntijalta!

2011-03-22T16:46:00.015+02:00

Ti 22.3. 2011

Pekka Haavisto ja Jarkko Lehtopelto keskustelivat Superkasilaisten edustaman yrittämisen ruohonjuuritason kera muun muassa aiheista:

Työhuoneet ja osuuskunnat
Mikroyrittäminen
Agentuurit ja verkostot
Työelämän muuttuminen
Elinkeinon harjoittaminen eri kokoisissa organisaatioissa
Yrittäjänä toimimisen matala/ korkea kynnys ja uudet yrittämisen muodot
Tekijänoikeudet
Byrokratia
Työelämän ja lainsäädännön haasteet
Hyvät jutut
Pulla

Ja tietenkin siitä, kuinka paljon kivempaa on syödä puuroa porukalla kuin yksin pihviä.

Superkasin lobbausryhmä (Jussi, Christer, Peki, Pekka, Sami, Siiri ja Tuire) lupaa antaa ilmaista konsultaatioapua todellisuudesta kaikille muillekin puolueille.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-03-22T12:01:00.002+02:00

Klikkaa nähdäksesi isompana.

Leluauton kestotesti

2011-03-19T20:19:00.020+02:00

Muutaman viikon takaisen leluautojen parivertailun jälkeen olemme saaneet sensuuntaista palautetta että emme mahdollisesti olleet täysin puolueettomia arvostelussamme. Siksi päätimme nyt ottaa Playmobil-auton 20 000 kilometrin kestotestiin missä arvostelemme kulkuneuvon perinpojin, jolloin lukijat saavat sitä oikeudenmukaisemman kuvan.

Testikuskina toimii totuttuun tapaan auton mukana tullut Playmobil-ukkeli, jonka harkitsevainen ajotapa keräsi viime testissä kiitosta. Lelu-autolla suoritetaan testissämme etunenässä arkipäiväisiä ajoja niinkuin työmatkoja, ostoskeskuksissa käyntiä sekä Lappiin suuntautuvia lomamatkoja.

Paitsi että hellanduudelis sentään, tippuiko sinulta heti samantien pikku rengas autosta? Harmittavaista näin heti testin alkuun, eikös juu?

Jukra sentään. Mutta syytä hätään ei kuitenkaan ole: Playmobil-auto on kerännyt kiitosta kansainvälisessä leluautolehdistössä sen yksinkertaisesta rakenteesta, joka mahdollistaa että neuvokas kuljettaja nostaa vain renkaan takaisin paikoilleen ja jatkaa matkaansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Joo, paitsi yritä kertoa se meidän testikuljettajallemme. Auttaisiko jos mainitsemme että siihen ei tarvita minkäännäköisiä työkaluja?

Ai sinua rupesi vähän väsyttämään? Olisiko kiva jos joku toisi sinulle vielä pienen huovan? Uskoma-hiton-tonta. Tämä on kyllä ensimmäinen kerta liikennepalstallamme kun arvostelemme sitä miten kuljettaja istuu tienpientareella imemässä peukaloaan.

Okei.

LOPPUARVOSTELU

Testissä tuli todistettua että Playmobil-auto on juuri niin kehno kun totesimme viime kerralla. Siihen ei tietenkään auta pieni konvehtia mussuttava... hetkinen, mitä nyt tapahtuu?

Sehän on Lego-auton kuljettaja, mini-jake-gyllenhaal! Luojalle kiitos!

Aijaij, onpa mukavaa kun pääsee tekemisiin oikean automiehen kanssa välillä! Se on sitten rengas paikoilleen ja baanalle, eikös juu?

Ai sinä jätät Playmobil-auton tien varteen ja viet renkaan korjattavaksi? No se on kyllä fiksu veto. Mutta hei, et kai rupea kuskaamaan tuota nyhveröä?

Ookoo Jake, kyllä sinä tiedät mitä teet.

No... ihmeellisellä tavalla tässä nyt kävi sillä viissiä että Lego-auto voitti Playmobil-auton kestotestin? Hassu juttu!

Mutta onneksi olkoon vaan taas kerran, Lego!

Vuotta myöhemmin

2011-03-18T13:10:00.001+02:00

Olimme viimein toipuneet Moinamotin ja suosikkipizzamme vuoden takaisesta poistumisesta sen verran, että testasimme paikalle perustettua kebab-pizza-establishmenttia. Mieluisaksi yllätykseksemme paikan pizzat nousivat keskivertotarjonnan yläpuolelle, mutta eivät vielä täyttäneet Lady Libertyn jättämää aukkoa.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-03-17T11:01:00.000+02:00

Nopeat voittavat hitaat.

Kevät toi, kevät toi...

2011-03-17T09:19:00.000+02:00

Kevät

2011-03-16T11:11:00.000+02:00

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-03-15T12:20:00.002+02:00

Klikkaa nähdäksesi isompana.

Stella tapaa poliittisen koiran

2011-03-14T14:30:00.009+02:00

– Moi koira!

– Moi pieni tyttö! Minne matka?

– Päiväkotiin.

– Ruotsinkieliseen päiväkotiin?

– Joo, miten niin?

– No ei mitään, nauti siitä niin kauan kun voit. Haluaisitko muuten äänestää minua tulevissa vaaleissa?

– En pysty, olen vasta kaksi vuotta eikä minulla ole äänioikeutta.

– No olenhan minäkin koira, mutta ei se estä minua ottamasta poliittisesti kantaa.

– Just.

– Eikä se ole varmaa että lakkauttaisin juuri sinun päiväkotiasi.

– No sehän on hyvä kuulla.

– Entäs isäsi, mitä hän tekee?

– Postmodernia taidetta, miten niin?

– No johan nyt on perkele.

– Okei? No minun täytyykin tästä mennä. Moi moi, poliittinen koira!

– Moi moi! Muista äänestää minua!

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-03-10T10:43:00.003+02:00

Klikkaa nähdäksesi isompana.

Ei spurguja sohvalla pitkään aikaan

2011-03-09T10:48:00.008+02:00

Niinpä ajattelimmekin laittaa kehiin pari "muistojen spurgua" viime syyskuulta ja tältä tammikuulta.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-03-09T10:30:00.001+02:00

Smurffit ottavat salaisen aseen käyttöönsä.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-03-08T11:12:00.000+02:00

Klikkaa nähdäksesi isompana.

Tulevaisuusmuumin seikkailut jatkuvat

2011-03-07T11:54:00.002+02:00

Muumipeikko palaa Barbajabban palatsiin.

Leluautojen parivertailu

2011-02-26T18:53:00.020+02:00

Superkasin testissä on tällä kertaa vuorossa leluautojen parivertailu.

Kumpi on parempi, Lego vai Playmobil? Tämä on asia josta oppi-isät ovat kinastelleet jo vuosikymmeniä. Superkasi hankki testiinsä kaksi 90-luvun alun leluautoa selvittääkseen tämän asian kertaheitolla.

Ihan noin lonkalta heittäen Superkasi voi tietenkin heti ilmoittaa että Legoauto on parempi. Älkää ymmärtäkö väärin, onhan Playmobiilikin ihan ookoo, mutta voiko sen päälle rakentaa? Ei voi. Onko Playmobilauto osa laajempaa modulijärjestelmää jota pystyy laajentamaan rajattomasti? Ei ole. Onko Playmobilukkeli dorkan näköinen Lego-ukkoon verratuna joka näyttää pieneltä Jake Gyllenhaalilta? On.

Aijaij. Näyttää pahasti siltä että Legoauto tulee voittamaan tämän testin.

Meinaan, katsokaa tämänkin tyypin ryhdikästä olemusta? Ei puutu kuin pikkuinen turvavyö niin herra Playmobil voi mennä ajelulle ja tunnollisesti käyttää pieniä sivuvilkkujaan joka kadunkulmassa.

Arvatkaa missä tämännäköinen kaveri voisi olla töissä? Katsastusaseman kahviossa! Sitten se voisi katsastuttaa autoaan vaikka joka päivä jos siltä tuntuisi. Ja varmasti katsastaisikin.

Legoauton kuljettaja sen sijaan ei valitettavasti juuri nyt ole ehtinyt katsastaa autoaan vähään aikaan koska tuli pari kiirellistä juttua. Ja miksi olisi katsastanut, sehän on leluauto?

No, kiinnostavaa on joka tapauksessa että autot ovat sinänsä yllättävän samankaltaisia ollakseen eri merkkisiä, aistikasta puna-keltaista väritystä myöten.

Ai niin, onhan sinulla Playmobiilikuljettaja varmasti pikkuinen käsijarrusi päällä? Ettet vaan törmää Legoautoon kun oletten noin lähellä toisianne keulat vastakkain?

Ajoasento Playmobilautossa on hyvä ja ryhdikäs. Oikein ryhdikäs. Herran tähden, rentoutuisit vähän?

Legoauton asennossakaan ei ole mitään vikaa. Okei, vertailu on vähän epäreilu koska lego-jakegyllenhaalilla ei varsinaisesti ole raajoja, mutta et nyt jaksaisi itkeä siitä?

Molemmissa autoissa on kunnon vetokoukku. Playmobilautossa se on jostain syystä jousitettu ja liikkuu hieman sivusuunnassa, samalla tavalla kuin juuri puhjennut hento lehden nuppu saattaisi havista kevättuulessa.

Lego-autossa taas on kunnon koukku jolla voi vetää kokonaisen letkan hevostrailereita tai vaikka kokonaisen pyörillä kulkevan legotalon. Se on suunniteltu käyttöä varten.

Playmobilautossa on lisäksi pieni syvennys kuljettajan takana missä kuljettaja voi kuljettaa pientä kissanpentua, pillimehua ja ylimääräisiä housuja jos vaikka kesken matkan tulisi pissat housuihin.

Tai no, eihän näillä hahmoilla sinänsä ole vaatteita, mutta ehkäpä siinä voisi sitten pitää pientä yskänlääkepulloa? Köh köh, jos vaikka rupeaa yskittämään?

Playmobil-autossa on tehokkaat valot ja hyvä näkyvyys eteen. Jestas sentään että onkin hyvä näkyvyys. Olisiko kuitenkin turvallisempaa jos sinulla olisi pikkuriikkiset silmälasit päässä? Pitäisikö meidän piirtää sellaiset sinulle tussilla?

Lego-ukkeli sen sijaan istuu syvällä autossaan, tukevasti. Onko autoon helppo nousta/laskeutua? Ei siitä kannata tehdä ongelmaa.

Legoauton maavara on myös hieman korkeampi kuin Playmobilautossa. Playmobilkuljettajan onkin syytä ajella kieli keskellä suuta ettei helmat raavi maata. Olethan nyt varmasti varovainen?

LOPPUARVOSTELU

Kaiken kaikkiaan testissä kävi niin kuin ounastelimme: Legoauto vei tällä kertaa kirkkaasti voiton Playmobiilista.

Sitähän voisi tietenkin pisteyttää molempia autoja ja laskea keskiarvoja sun muuta, mutta veikkaisin ettei se mitään muuttaisi ja eiköhän tämä ole aika selvä peli.

Legoauto voitti dynaamisella olemuksellaan ja on selvästi ”leikkijän auto”. Playmobilauton kanssa leikkiessä tulee taas äkkiä mieleen leikkiä hirvikolaria jossa ukkeli singahtaa kuljettajanpaikaltaan ulos ja joutuu koomaan, ja se on sitten sen leikin loppu.

Onneksi olkoon, Lego!

Valokuvasarja: Minun työpaikkani

2011-02-25T14:57:00.010+02:00

Miesten hommat!

2011-02-21T08:43:00.001+02:00

Uusi ote Christerin Doolbyland-blogista:

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-02-17T11:05:00.000+02:00

Muumipeikko, vangittu!

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-02-16T11:07:00.005+02:00

Vastapaavius pitää sisällään valintoja, vastuuta ja oman kuljettajan.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-02-15T10:55:00.000+02:00

Vapaus koittaa Barbapapalle.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-02-11T11:02:00.001+02:00

Ratkaisun paikka.

Tulevaisuusmuumin seikkailut jatkuvat

2011-02-10T10:39:00.000+02:00

Barbajabban uusi tyttöystävä esittäytyy.

Tulevaisuusmuumi tapaa vanhan ystävän

2011-02-09T10:39:00.001+02:00

Klikkaa nähdäksesi isompana.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-02-08T11:01:00.000+02:00

Mutta mitä Barbapapalle kuuluu nykyään?

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-02-07T10:32:00.003+02:00

Musikaalinen vallankumous on vallannut Muumilaakson.

Superkasi ehdolla Työhuone-Finlandian saajaksi

2011-02-05T17:19:00.001+02:00

LEHDISTÖTIEDOTE 5.2.2011

VAPAA JULKAISTAVAKSI HETI

Työhuone Superkasi ehdolla Työhuone-Finlandian saajaksi.

Työhuone Super8 on vuodesta 2003 toiminut helsinkiläinen työhuone jossa tällä hetkellä työskentelee 10 ihmistä. Työhuone on ehdolla tinkimättömästä ja määrätietoisesta toiminnastaan työhuoneuden kentällä.

Superkasin itsensä perustaman säätiön vuosittain myöntämä Työhuone-Finlandia jaetaan vuosittain ansioituneelle työhuoneelle, yleensä Superkasille itselleen.

Työhuone-Finlandian muita ehdokkaita ovat tänä vuonna mm. työhuoneet Turbo10 ja 16 också.

”Olemme positiivisesti yllättyneitä tästä ehdokkuudesta” toteaa Superkasin edustaja Kasper Strömman. ”Luulen myös että meillä on aika hyvät mahdollisuudet voittaa, ja muilla ehdokkailla ei niinkään.”

Superkasille on aiemmin myönnetty Superkasisäätiön Suomen Leijona Pro Finlandia -mitali ansiokkaasta toiminnastaan työhuoneuden saralla.

Tulevaisuusmuumin seikkailut jatkuvat

2011-02-04T10:30:00.003+02:00

Kehitys on saapunut myös Muumelilaaksoon.

Tulevaisuusmuumin seikkailut

2011-02-03T10:02:00.002+02:00

Klikkaa nähdäksesi isompana.

Superkasin Intranetin sarjakuvatarjonta uudistuu

2011-02-02T16:19:00.004+02:00

Superkasin Intranetin sarjakuvatarjonta uudistuu jälleen kerran. Asiakastyytyväisyyskyselyn perusteella Intranetin lukijat eivät pitäneet Muumelin seikkailuista, vaan lukisivat kaikkein mieluiten Helmiä ja Heikkiä tai Karvista.

Siihen emme kuitenkaan nyt lähde.

Vastaamme kuitenkin haasteeseen alkamalla julkaista tästä päivästä lähtien Tulevaisuusmuumin seikkailuja.

Muumelin seikkailut

2011-02-01T12:27:00.002+02:00

Muumipeikko saa ensiapua.